Markkinaoikeus on antanut 7.2.2019 päätöksen kuuden Siun soten alueella toimivan hoiva-alan yrityksen valituksesta. Kyseessä on sosiaalisen tehostetun palveluasumisen kilpailutus. Siun sote toimii 14 kunnan alueella ja sen palveluksessa on noin 7 000 työntekijää.  Hankinnan arvioitu kokonaisarvo on 72 miljoonaa euroa. Valituksen jättivät kuusi alueella pitkäaikaisesti toiminutta yrittäjää.

Kuntayhtymän tarjouspyynnössä oli määrätty minimihenkilömitoitukseksi 0,4 henkilöä asukasta kohden. Lupaviranomainen vaatii samanaikaisesti tuottajilta 0,5 – 0,6 henkilön minimihenkilömitoitusta. Yritystoiminnan näkökulmasta yhtälö on mahdoton, koska kahdella eri viranomaisella on ristiriitainen näkemys.

Siun sote perustelee asiaa sillä, että lukema on kaikille tuottajille sama, mutta edellyttää luonnollisesti luvan ehtojen täyttämistä. Myös markkinaoikeus katsoi, että ristiriitaa ei voida pitää hankintalain näkökulmasta katsottuna harhaanjohtavana, koska sama vaatimus koskee kaikkia ja ei ole siten syrjivä. Käytännössä kyse on kuitenkin siitä, että tuottajalta vaaditaan noin 20 % enemmän työtunteja kuin mitä hankintayksikkö on valmis maksamaan.

Kaikki valittaneet tuottajat on valittu mukaan puitejärjestelyyn, mutta Siun sote ei ole vielä pannut hankintaa käytäntöön, koska odottaa oikeuden päätöstä.

Kuntayhtymä on tuottajien pääasiallisin asiakas, joten yrityksille kysymys on elämästä ja kuolemasta. Hankintakilpailuun osallistuminen on myös edellytys sille, että yritys voi käyttää oikeussuojakeinoja.

Tuottajia ei asetettu tässä puitejärjestelyssä osto- tai paremmuusjärjestykseen. Siun sote toteuttaa asukkaiden sijoittamisen järjestämällä erillisiä ns. minikilpailutuksia, lähettämällä kerrallaan muutamia asiakkaita koskevan tarjouspyynnön muutamalle valitsemalleen tuottajalle.

Asetettu kattohinta ei kata läheskään kaikkia kuluja

Siun sote oli määrännyt tarjouspyynnössään palvelulle ns. kattohinnan ja vuokrien enimmäishinnoittelun. Asetetut kattohinnat ovat erittäin alhaiset ja hankintayksikkö ei ole avannut niiden laskentaperusteita. Alueen yleinen vuokrataso on lisäksi tietyllä alueella hankintayksikön määrittämää tasoa korkeampi. Vuokrien maksimitaso oli sidottu tarjouspyynnössä Kelan yleiseen asumistukeen, vaikka suurin osa asiakkaista on eläkkeensaajia ja he kuuluvat eläkkeensaajien asumistuen piiriin.

Siun sote vetoaa siihen, että tuottajat voivat jättää tarjouksia kattohintaa korkeammalla hinnalla. Siun sote ei hylännyt hinnan perusteella yhtään 53 tarjoajasta. Käytännössä kattohintoja korkeammilla hinnoilla ei ole mahdollista menestyä minikilpailutuksissa.

Markkinaoikeus määräsi hankintayksikön järjestämään uuden kilpailutuksen kahden kohderyhmän osalta, koska tarjouspyyntö ei ollut riittävän selkeä ja vertailtava. Uusi kilpailutus koskee tehostettua palveluasumista ja (tuettua) palveluasumista.

Hinnoittelulla suuri vaikutus laatuun ja asiakkaan itsemääräämisoikeuteen

Hyvinvointiala HALI ry on kiinnittänyt toistuvasti huomiota siihen, että

kuntien ja kuntayhtymien oman toiminnan hinnasta on lähes mahdotonta saada vertailutietoa.

Lisäksi hankintayksiköiden yksipuolisesti määräämät kattohinnat ovat merkittävästi todellisia tuotantokustannuksia alhaisempia.

Kattohintojen määräämisen lisäksi tehtävät ns. minikilpailutukset puitejärjestelyn sisällä ovat lisääntyneet merkittävästi. Niiden riskinä on asiakkaiden itsemääräämisoikeuden vaarantuminen ja palveluntuottajien keskinäinen epätasa-arvo.

Hankinnan toteutuksessa asiakas ei voi vaikuttaa hoivapaikkaansa, jos tarjouspyyntö lähetetään vain joillekin tuottajille. Lisäksi minikilpailutuksessa puitejärjestelyssä jo kertaalleen sovitut laatutekijät muuttuvat ja hinta alenee varsinaisessa kilpailutuksessa hyväksytyistä hinnoista. Kattohinnat ja minikilpailutus eivät ota lainkaan huomioon asiakkaan hoitoisuudessa tapahtuvia muutoksia.

Tämä on ristiriitaista sosiaalisessa tehostetussa asumispalvelussa, jossa pääpaino on kuntoutuksessa. Se on ristiriitaista myös vanhusten tehostetussa asumispalvelussa, jossa tiedetään varmuudella asiakkaan hoitoisuuden lisääntyvän elämän loppumetreillä.

Minikilpailutukset johtavat alihoitoon, joka lisää hoivakustannuksia usealla eri tavalla. Kun asiakkaat eivät saa kuntayhtymän määräysten johdosta asianmukaista hoivaa, heille syntyy uusia palvelutarpeita. Lisäksi minikilpailutukset lisäävät hankintayksiköiden hallinnollista taakkaa.  Perustellusti voidaan kysyä ajaako Siun soten hankintapolitiikka asiakkaan etua ja tukeeko se hyvän hoivan toteuttamista?