Sote-palvelut ovat kriisin äärellä. Väestö ikääntyy, ja samalla palvelujen tarve kasvaa. Jonot pitenevät, tekijöistä on pula. Palveluita pitää pystyä tarjoamaan koko ajan enemmän, vaikka resurssit eivät kasva loputtomasti. Ratkaisuja on olemassa, mutta ne vaativat hyvinvointialueiden ja valtakunnan päättäjiltä rohkeutta. 

Uudet hyvinvointialueet voivat tehdä sote-palveluistamme kustannusvaikuttavampia, laadukkaampia ja lyhentää jonoja. Yksityisten palveluntuottajien apu kannattaa ottaa vastaan. Yrityksillä ja järjestöillä on tehokkaita toimintatapoja, joilla ratkaisuja on jo löydetty. Esimerkiksi digitaalisten ratkaisujen avulla voidaan ottaa merkittäviä harppauksia kohti parempia palveluja.  

Yksityiset palveluntuottajat innovoivat ja kehittävät, kun niiden annetaan se tehdä. Antakaa pähkinä, me ratkaisemme sen. Antakaa tavoite, ja sinne löydetään tie. Tekemisen reunaehdot eivät saa kuristaa innovointia kuoliaaksi. Esimerkiksi ostetun palvelun korvauksen pitää olla hyvinvointialueen oman tuotantokustannuksen tasalla. Alueilla tarvitaan tiivistä vuoropuhelua alueen yritysten ja järjestöjen kanssa. Hyvinvointialue voi ottaa alueensa parhaat toimijat täyteen käyttöönsä vasta, kun se tietää, mihin ne kykenevät. Vähintään yhtä tärkeää on tuntea oma palvelutuotantonsa läpikotaisin. Jokaisen valtuutetun tulisi kysyä alueensa virkakunnalta, mistä kustannuksista vaikkapa tehostetun palveluasumisen vuorokausihinta koostuu? Entä miten tilanteemme vertautuu muihin hyvinvointialueisiin tai yksityisten palveluntuottajien hintoihin? 

Sote-ammattilaisista on huutava pula. Sen sijaan, että yritämme epätoivoisesti etsiä vanhoihin toimintamalleihin yhä enemmän tekijöitä, on käännettävä katse juuri niihin toimintamalleihin. Missä asioissa digitalisaatio voi tulla avuksi? Missä tehtävissä tarvitaan korkeampaa koulutusta? Missä auttavat etäpalvelut? Alueet voivat päättää paljosta, mutta tueksi tarvitaan myös lainsäätäjän viisautta. Esimerkiksi ikäihmisten tehostetun palveluasumien 0,7 henkilöstömitoituksen koskevan lain sisällön tarkastelu on paikallaan.  

Meillä on erinomaista julkista ja yksityistä palvelutuotantoa sekä järjestölähtöistä hyvinvoinnin tukea. Aina kun mahdollista, periaatteen pitäisi olla julkinen järjestää, paras tuottaa. Siis paras. Kuhunkin tehtävään paras. Kun päätös tehdään objektiivisesti, oma palvelutuotanto läpikotaisesti tuntien ja sitä muihin vertaillen, ollaan jo pitkällä. Kun vielä annetaan innovaatioiden lentää ja lainsäädäntö mahdollistaa ratkaisut, kriisi on mahdollista voittaa.   

Kirjoitus on julkaistu Kuntamarkkinoiden blogissa 14.9.2022.