Työsuhdevalikko

Selkoa sote-soppaan

Vuonna 2018 sote-uudistuksen lait näkevät mahdollisesti viimein päivänvalon. Rakenteiden muutos on mittava. Yhtä suurta mullistusta saatetaan kuitenkin tarvita myös kulttuurin ja ajattelutavan muutoksissa. Onnistuuko tämä? Väitteitä etenkin valinnanvapaudesta, uudistuksen sisällöstä sekä yksityisistä palvelutuottajista on lennellyt suuntaan, jos toiseenkin. Moniulotteinen uudistus herättää luonnollisesti kysymyksiä ja voi aiheuttaa väärinkäsityksiä. Onhan mediassakin kritisoitu sote-uudistuksen epäselvää viestintää ja monitulkintaisuutta. Hyvinvointialan liitto on koonnut keskeisimmät väitteet ja nyt teemme selkoa sote-sopasta.

1.”Sote -yritykset kiertävät veroja, ja niiden voitot valuvat veroparatiiseihin.”

Kaikkien sote-palveluntuottajien kotipaikka on Suomi ja jokainen maksaa voitoistaan täysimääräisesti veronsa Suomeen. Keskeiset yritykset myös kertovat raporteissaan avoimesti omasta verojäljestään.

Tutkimusten  mukaan aggressiivista verosuunnittelua ei sote-alalla tällä hetkellä harjoiteta. Takavuosina syntyi kohu pääomasijoittajien omistamien yhtiöiden osakaslainoista. Suurimmatkin sote-palveluja tuottavat yritykset ovat luopuneet niiden käytöstä jo vuosia sitten. Lisäksi toimialan suurimmista yrityksistä kolme on listautunut pörssiin joko Helsingissä tai Tukholmassa.

Suurimpien yhtiöiden osakkeista merkittävä osuus on kotimaisten sijoittajien, kuten eläkeyhtiöiden käsissä. Näillä omistajilla on omat vastuuohjelmansa, joiden noudattamista myös valvotaan tarkasti.

 2. “Sote -uudistusta valmistellaan yritykset ja markkinat edellä. Kyseessä on historiallinen yksityistämisoperaatio.”

Yksityistäminen tarkoittaa sitä, että yksityisomisteinen toimija ottaa vastuun sekä palvelun järjestämisestä että tuottamisesta. Sote-uudistuksessa ei ole kysymys yksityistämisestä. Uudistuksessa järjestäminen ja valta siirtyy kunnilta maakunnille eli pysyy julkisella taholla. Palvelujen tuotanto tehdään sekä julkisomisteisin että yksityisin resurssein, aivan kuten ennen sote-uudistusta.

Yksityisten laajempaan osallistumiseen sote-palvelujen tarjoajana liittyy paljon odotuksia. Kilpailu- ja kuluttajaviraston tekemässä laajassa ja perusteellisessa selvityksessä todetaan, että ”soveltamalla kilpailua julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tarjonnan ja kysynnän ohjausmekanismina voidaan parantaa näiden palvelujen kustannusten hallintaa ja/tai laatua sekä kannustaa tuotantoyksiköitä erilaistamaan palveluja kansalaisten hyvinvointia edistävällä tavalla, myös innovatiivisin ratkaisuin.” Tämä on tärkeä huomio, sillä sosiaali- ja terveyspalvelut kehittyvät nyt valtavan nopeasti.

Tuottajien moninaisuus ja yrittäjyys edistävät innovaatioiden käyttöönottoa, kuten useat tutkijat ovat todenneet.  Sote -uudistusta tehdään jokaiselle suomalaiselle. Sen onnistumiseksi ja palvelujen jatkuvaksi kehittämiseksi mukaan tarvitaan myös yksityiset yritykset.

 

 3.“Verovarat valuvat monikansallisille terveysjäteille.”

Yritys on monikansallinen, jos sillä on toimintaa useassa maassa. Suomalaisista sote-yrityksistä tällainen on ainoastaan Attendo, jolla on toimintaa eräissä muissa Pohjoismaissa. Monikansallisia yrityksiä ei siis juurikaan ole. Kaikki sote-palveluntuottajat ovat suomalaisia ja valtaosa paikallisia toimijoita.

Terveysjätti kuvastaa sote-palveluntuottajaa, joka kuuluu toimialansa ja markkina-alueensa suurimpiin tuottajiin. Tällaisiksi voidaan lukea esim. Uudenmaan tulevan sote-liikelaitoksen, jolla tulee olemaan 55 000 työntekijää. Saman alueen suurimmilla yksityisillä tuottajilla on vain murto-osa liikelaitoksen työntekijämäärästä. Julkinen terveysjätti on siis yli 20 kertaa suurimpia yksityisiä kookkaampi.

 4.”Sote-ala on keskittynyt, sen valtaa yksityiset sote-jätit.”

Pienet ja mikroyritykset muodostavat puolet yksityisen sote-alan (ei sis. järjestösektoria) palveluntuottajien liikevaihdosta. Toimialan neljä suurta yritystä muodostavat vain noin neljäsosan koko toimialan liikevaihdosta. Suuret, yli 250 henkeä työllistävät yritykset muodostavat noin kolmasosan toimialan yritysmuotoisten palveluntuottajien liikevaihdosta.

Meillä on myös monipuolinen ja kattava järjestökenttä. Järjestöt ovat sote-kentän vanhimpia toimijoita ja niissä tehdään työtä sekä paikallisesti kuntien kumppanina että valtakunnallisesti. Palvelutuottajina järjestöt ovat pitkäjänteisiä kotimaisia toimijoita, joilla on paljon erityisasiantuntemusta suomalaisten tarpeista. Paikallisesti järjestöt tarjoavat monenlaisille vaikeissa tilanteissa oleville kansalaisille mahdollisuuksia osallistumiseen ja vertaistukeen. Tämä työ edellyttää toimivaa yhteistyötä sote-kentän joka tasolla.

Yksityinen sote-ala ei siis ole keskittynyt. Päinvastoin, yksityinen sote-ala on erittäin hajautunut – varsinkin, jos vertaa esim. kaupan alaan tai finanssisektoriin. Sote-toimiala kokonaisuudessaan on kuitenkin keskittynyt. Julkisomisteiset alueelliset monopolit tuottavat valtaosan palveluista.

 5. ”Verorahat menevät sijoittajien tuotto-odotusten täyttämiseen kansalaisille tuotettujen palveluiden sijaan.”

Sote-palvelujen ulkoistuksia käsittelevien tutkimusten (1,3) mukaan yksityiset palveluntuottajat ovat mahdollistaneet palvelujen tuotannon vähemmällä rahalla. Vaikka palveluja tuottava yritys tekisikin voittoa, on palvelu silti veronmaksajalle edullisempaa kuin julkisesti tuotettu.

Kustannuskasvun taittamisen lisäksi yksityiset palveluntuottajat ovat usein pystyneet parantamaan myös palvelujen laatua ja saatavuutta.