Lyhenne ”sote” tulee sanoista ”sosiaali ja terveys”. Sote-palvelut tarkoittavat sosiaali- ja terveyspalveluja, kuten terveydenhoitoa, hammashoitoa, lastensuojelua ja ikäihmisten kotihoitoa.
Asiakasmaksu on asiakkaan omavastuuosuus käyttämänsä julkisen / verorahoitteisen palvelun kustannuksista. Asiakasmaksu on sama, oli kyseessä sitten julkisen, yksityisen tai esimerkiksi järjestön tuottama palvelu.
Integraatio tarkoittaa sosiaali- ja terveyspalvelujen sujuvaa yhteensovittamista. Tästä hyötyvät erityisesti ne, jotka tarvitsevat samanaikaisesti monenlaisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Sote-maakunnalla on vastuu palveluiden yhteensovittamisesta.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen ja tuottaminen ovat kaksi eri asiaa. 21 hyvinvointialuetta ja Helsinki ovat jatkossa järjestäjiä eli vastaavat Suomessa siitä, että niiden alueella asuva saa tarvitsemansa sosiaali- ja terveyspalvelut, joihin hän on myös oikeutettu. Vielä tällä hetkellä tämä vastuu on yli 300 kunnalla.
Ostopalvelu tarkoittaa palvelun ostamista kunnan tai tulevaisuudessa sote-maakunnan ulkopuoliselta taholta. Ostopalveluina voidaan hankkia sote-palveluja kotihoidosta kaihileikkauksiin.
Hyvinvointialue vastaa palveluiden järjestämisestä. Palveluntuottaja puolestaan vastaa palvelun käytännön toteuttamisesta. Palveluntuottajia ovat sote-maakunnat, sen liikelaitokset, yksityiset yritykset ja järjestösektorin toimijat.
Palveluseteli on maksusitoumus, jonka kunta tai tulevaisuudessa hyvinvointialue myöntää asukkaalle sote-palvelujen hankkimiseksi. Palveluseteli korvaa kustannuksia kunnan ennalta määrittelemään arvoon asti. Palvelusetelin saaja voi itse valita palveluntuottajan kunnan hyväksymien tuottajien joukosta.
Ulkoistaminen tarkoittaa kunnan tai tulevaisuudessa sote-maakunnan toiminnon siirtämistä ulkopuoliselta taholta ostettavaksi. Esimerkiksi hoivakoti tai terveysasema voidaan ulkoistaa yrityksen tai järjestön hoidettavaksi. Kokonaisulkoistuksiksi kutsutaan ulkoistuksia, joissa valtaosa kunnan sote-palveluista on ulkoistettu.