Hyvinvointialan työlle on oltava riittävästi tekijöitä

  • Henkilöstöresurssit otettava käyttöön joustavammin ja tehokkaammin.
  • Alan koulutuspaikkoja lisättävä nopeasti.
  • Koulutus- ja tutkintojärjestelmää kehitetään siten, että alalle voi tulla myös muuntokoulutuksen tai lyhyemmän pätevöittävän koulutuksen kautta.
  • Maahanmuuttajien työllistymistä ja kotoutumista helpotetaan työvoimapulan torjumiseksi.
  • Perhevapaauudistus toteutetaan siten, että perhevapaat jakautuvat tasaisemmin naisten ja miesten välillä.

Henkilöstöresurssit on otettava käyttöön joustavammin ja tehokkaammin

Alan ammattilaisten työnjakoa on kehitettävä. Lainsäädännössä, toimiluvissa ja kilpailutuksissa on mahdollistettava henkilöstön joustava käyttö työpaikoilla siten, että henkilöstön todellinen osaaminen ja asiakkaan/potilaan todellinen palveluntarve kohtaavat.

Sosiaali- ja terveyspalvelualalla on perusteltua, että pääsääntöisesti työtä tekevät sosiaali- ja terveydenhuollon koulutetut ammattihenkilöt. Osaltaan työvoimatilannetta helpottavat myös vähemmän koulutettu henkilöstö kuten hoiva-avustajat sekä tukitehtävissä toimivat muun alan henkilöt.

Henkilöstömitoitukset tulisi määritellä asiakkaiden palvelutarpeiden tai hoitoisuuden perusteella. Mitoitusten täytyy perustua asiakkaiden hoidon- ja hoivantarpeen yhdenmukaiseen määrittelyyn. Mitoitusten pitää myös kannustaa tehostamaan palveluntuotantoa ja miettimään uusia tapoja esim. hyödyntää uutta teknologiaa.  Mitoitusvaatimuksia täytyy myös yhtenäistää alueiden ja viranomaisten välillä.

Alan koulutuspaikkoja on lisättävä nopeasti.

Koulutus- ja tutkintojärjestelmää on kehitettävä siten, että alalle voidaan tulla myös muuntokoulutuksen tai lyhyemmän pätevöittävän koulutuksen kautta.

Koulutustarpeiden ennakointia on parannettava ja tulevaisuuden työvoimatarpeisiin on varauduttava nykyistä paremmin.

Koulutuksen aloituspaikkoja on lisättävä nopeasti ammattiryhmissä, joissa on suuria ongelmia osaavan työvoiman saatavuudessa. Esimerkiksi lähihoitajista ja sairaanhoitajista sekä tietyistä terapeuteista (esim. puheterapeutit) on jo nyt suuri pula. Päätetty tuhannen aloituspaikan lisäys lastentarhanopettajien koulutuksessa on toteutettava.

Koulutuspaikkojen ja avoimien työpaikkojen tulee kohdata alueellisesti entistä paremmin.

Erityisesti lähihoitajia ja sairaanhoitajia kannattaa kouluttaa niillä alueilla, joilla työvoimaa tarvitaan.

Sote-alan ammatteihin voitaisiin siirtyä myös muuntokoulutuksen kautta ja tähän tulisi luoda uusia koulutuspolkuja. Lyhyemmät hoitoalalle pätevöittävät koulutukset, esimerkiksi hoiva-avustajan koulutus, ovat kannatettavia ja osaltaan madaltavat kynnystä hakeutua alalle.

Hyvinvointialan oppisopimuskoulutuksesta ja työharjoittelusta on tehtävä houkuttelevampaa kuin nykyisin.

Maahanmuuttajien työllistymistä ja kotoutumista on helpotettava

Työvoiman saatavuutta pitää parantaa luopumalla saatavuusharkinnasta sosiaali- ja terveyspalvelualoilla. Suomi kilpailee jatkossa työvoimasta esimerkiksi muiden Pohjoismaiden kanssa, joten maahanmuuttoon liittyvien viranomaisprosessien on oltava sujuvia.

Ulkomaisen osaamisen tunnustamista on kehitettävä. STM:n pitää yhdessä sosiaali- ja terveysalan palveluntuottajien kanssa etsiä yhtenäiset kriteerit, joilla Valvira hyväksyy joko suoraan tai tiettyjen täydennyskoulutusten myötä EU- tai ETA-alueen ulkopuolella suoritetun koulutuksen.

Kielikoulutuksen jatkaminen tulisi mahdollistaa myös työssä oleville siten, että kielitaito voi aidosti kehittyä myös työpaikan saamisen jälkeen.

Turvapaikan saaneille on tehtävä kotoutumissuunnitelma ja aloitettava kielikoulutus pikaisesti

Perhevapaauudistus tulee toteuttaa siten, että perhevapaat jakautuvat tasaisemmin naisten ja miesten välillä

Naisten työmarkkina-asemaa on parannettava perhevapaiden ja näiden kustannusten tasaisemmalla jakamisella.

 

Lisätietoja:

Tuomas Mänttäri
työmarkkinajohtaja
p. 040 571 2330
tuomas.manttari@hyvinvointiala.fi

Minna Elo
lakimies
p. 040 751 5925
minna.elo@hyvinvointiala.fi