Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista eli ns. vanhuspalvelulaki astui voimaan 1.10.2020. Lain tavoitteena on lisätä vanhuspalvelujen laatua ja vaikuttavuutta säätämällä siirtymäaikana 0,7 mukainen sitova henkilöstömitoitus ympärivuorokautisen hoivan yksiköihin. Lakihankkeen yhteydessä varmistettiin, että valtio korvaa täysimääräisesti kunnille aiheutuvat lisäkustannukset.
Vanhuspalvelulain mukaisen henkilöstömitoituksen toteutuminen edellyttää rahoituksen turvaamista tavalla, joka velvoittaa kunnat käyttämään sen lain toteuttamiseen. Korotettu valtionosuus ei sitä tee. Rahoituksen tulee olla tosiasiallisiin lisäkustannuksiin pohjautuvaa ja se tulee ohjata vahvemmin lain vaatimusten täyttämiseen.
Lain voimassa olon ensimmäiset viisi kuukautta ovat osoittaneet rahoituksen kohdentumisen ongelmat. Vanhuspalvelulain uusiin velvoitteisiin osoitetusta rahoituksesta ei todellisuudessa sirotu rahaa kuntien omaan eikä julkisella järjestämisvastuulla olevaan, yksityisiltä toimijoilta hankittuun vanhusten ympärivuorokautiseen hoivaan. Rahoitus ei määrältään ole myöskään riittävällä tasolla.
Vanhuspalvelulain mukaiset vaateet ovat edellyttäneet toimia 1.10.2020 alkaen ja niillä kaikilla on ollut kustannusvaikutuksia, vaikka lain ensivaiheen mukainen 0,5 hoivan henkilöstön minimitoitus täyttyisi ennestään. Lisäkustannuksia aiheuttaa mm. välillisen ja välittömän työn aiempaa tiukempi erottaminen.
Vanhuspalveluiden rahoitus tulee kuntiin korotettuna valtionosuutena. Korotuksen laskennassa pohjana on kunnan yli 65-vuotiaiden asukkaiden määrä painottuen eri ikäryhmiin. Laskennassa ei ole otettu kantaa siihen, miten kunta järjestää ikääntyneiden asumispalvelut. Laskenta lähtee siitä, että kunnan tulee vahvistaa lain edellyttämää mitoitusta ja tehtävien erottamista sekä omassa että järjestämisvastuullaan olevassa osto- tai palvelusetelipalvelussa. Samalla kaavalla lasketun valtionosuuskorotuksen saa kunta riippumatta siitä, minkä osuuden kunta tuottaa itse ja minkä osuuden hankkii ostopalveluina.
Keskeinen kysymys on se, miten kunnat voivat rahoittaa omat lisärekrytointinsa ja yksityisten ja kolmannen sektorin lisärekrytoinnit sekä välittömän ja välillisen työn erottamisen valtionosuudella, joka ei ole korvamerkitty. Vastaus on – näin ei tapahdu. Nykytilanne on täysin kestämätön ja edellyttää korjaamista, jotta uuden vanhuspalvelulain tuomiin velvoitteisiin voidaan vastata. Tosiasia on, että n. 50 % ikääntyneiden palveluasumisesta tuottaa yksityinen ja kolmas sektori. Näin ollen valtionosuus on välttämätöntä korvamerkitä, jotta palvelut pystytään toteuttamaan.
Me allekirjoittaneet yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen allekirjoittajajärjestöt edellytämme, että valtio varmistaa vanhuspalvelulain henkilöstömitoituksen nousun kustannusten täysimääräisen korvaamisen ja oikean kohdentumisen.
14.4.2021
Hyvinvointiala HALI ry
Julkisten ja Hyvinvointialojen liitto JHL ry
Ammattiliitto Jyty ry
Ammattiliitto Pro ry
Suomen Terveydenhoitajaliitto ry
