Terveyden ja hyvinvoinnin laitos pitää yllä Terveys- ja sosiaalipalvelujen henkilöstö -tilastoa (THL 2025a), joka perustuu Tilastokeskuksen Työssäkäyntitilastoon ja Valviran ammattirekisteriin. Julkinen yhdistelmäaineisto tarjoaa mahdollisuuden arvioida ammattiryhmäkohtaisesti työvoimatarpeen ja -tarjonnan kehittymistä paitsi takautuvasti myös tulevaisuuteen.

Olemme julkaisseet verkkosivuillamme oman interaktiivisen raporttimme hyödyntäen THL:n henkilöstötilastoa sekä palvelutarpeen palveluluokka- ja aluekohtaisia ennusteita (THL 2025b). Tällä työkalulla olemme arvioineet nimenomaan sote-ammattilaisten riittävyyttä suhteessa alueelliseen palvelutarpeeseen vuoteen 2040 saakka. Tulosten ensimmäinen osa kuvaa työvoimatarpeen kehitystä pääammattiryhmittäin (lähihoitajat, sairaanhoitajat, lääkärit, muut), toinen uuden työvoiman tarjonnan riittävyyttä suhteessa tarpeeseen ja kolmas vertaa tuloksia Valtioneuvoston SOTEHEN-tutkimushankkeen ennusteeseen. Halin ennuste on laadittu THL:n palvelutarvelaskelmien mukaisesti olettaen, että palvelutarpeiden kasvu vaikuttaa suorassa suhteessa myös henkilöstötarpeeseen.

Työvoimaennusteiden ymmärrettävyys auttaa politiikkatoimia

Sote-alalla työskenteli vuonna 2023 noin 373 000 henkilöä. Näin suuressa henkilöstössä jo yhden prosentin muutos vastaa 3 700 työntekijää. Pienetkin muutokset työvoiman kysynnässä, tarjonnassa ja työvoiman kohtaannossa voivat kumuloitua merkittäviksi pitkällä aikavälillä.

Väestön ikärakenteen muutoksesta johtuvaa palvelutarpeen kasvua ei ole aiemmissa työvoimaennusteissa eritelty samalla tavalla palveluluokittain ja alueittain. Halin työkalu jakaa työvoimakehityksen selkeästi eri elementteihin, jotka olemassa olevissa ennusteissa jäävät usein yleisölle epäselväksi. Oma ennusteemme tarkastelee pelkästään tulevaisuudessa tapahtuvaa kumuloituvaa muutosta, eikä se ota kantaa siihen, onko toteutunut miehitys tai esimerkiksi hoivan mitoitus ollut sinänsä riittävä. Kun työvoimatarpeen tulevaisuuden kehitystä pääsee tarkastelemaan helppokäyttöisenä PowerBI-raporttina, joka tuottaa yhteisen tietopohjan käyttäjästä riippumatta, myös tietoon perustuvaa käytännöllistä päätöksentekoa voidaan vahvistaa.

Ennuste osoittaa valtakunnallisesti 15 000 sote-ammattilaisen vajetta

Sote-alalla eläköityminen jatkuu voimakkaana pitkälle 2030-luvulle saakka. Kevan julkisen puolen eläke-ennustetta hyödyntäen olemme laskeneet, että lähihoitaja-ammattiryhmästä eläköityy vuoteen 2040 mennessä noin 51 000 henkilöä, mikä vastaa 45 prosenttia vuoden 2024 henkilöstömäärästä.

Kuva 1. Kartta osoittaa, kuinka suuri eläköitymisestä, muusta työvoimapoistumasta ja palvelutarpeen kasvusta syntyvä rekrytointitarve on suhteessa vuoden 2024 henkilöstömäärään eri alueilla. Tiedot vuoden 2024 henkilöstöstä tarkentuvat loppuvuodesta 2026.

Eläköitymisen vaikutus vaihtelee alueittain. Koko maassa eläköityminen vastaa noin 40 prosenttia vuoden 2024 sote-ammattilaisista, mutta esimerkiksi Keski-Suomessa osuus on 50 prosenttia ja Lapissa 47 prosenttia, kun taas Pirkanmaalla vastaava osuus on 36 prosenttia. Kun eläköitymiseen yhdistetään väestön ikääntymisestä johtuva palvelutarpeen kasvu ja muu työvoimapoistuma, rekrytointitarve nousee esimerkiksi Varsinais-Suomessa noin 23 800 ja Pirkanmaalla 22 000 ammattilaiseen vuosina 2024–2040. (Kuva 1)

Työvoiman riittävyyden kokonaiskuva muodostuu työvoiman tarjonta- ja tarve-elementtien yhteenlaskusta (Kuva 2). Koulutusjärjestelmä tuottaa vuosina 2024–2040 noin 212 000 uutta sote-ammattilaista. Maahanmuuton ”0” tarkoittaa oletusta aiemman työvoimalisäyksen jatkumisesta, mikä puolestaan tarkoittaa esimerkiksi lähihoitajaryhmän kohdalla ulkomaalaistaustaisen henkilöstön osuuden vajaan prosenttiyksikön vuosittaista kasvua. Tätä oletusta voi ennusteen käyttäjä säätää mallissa kokeillakseen, miten aiempaa suurempi tai pienempi panostus maahanmuuton hyödyntämiseen vaikuttaisi lopputulokseen.

Ennusteessamme on lisäksi oletuksena laskennallinen yhden prosentin vuotuinen muupoistuma sote-alan työvoimasta eläköitymisen lisäksi perustuen valmistuneiden työuraseurantaan (Weiste ym. 2025). Kaikki valmistuneet eivät sijoitu sote-alalle pysyvästi, vaan sote-ammattilaisia tarvitaan enenevästi myös muilla aloilla. Sote-alalta poispäin suuntautuva työvoimavirta lisää paikallisia rekrytointihaasteita, vaikka työvoimaa olisikin kokonaisuutena riittävästi. Tuo virta olisi käännettävä mieluiten toiseen suuntaan.

Ennusteemme arvioi vuosina 2024–2040 muodostuvan työvoimapulan noin 7 000 lähihoitajaksi ja 16 000 muuksi ammattilaiseksi samalla kun sairaanhoitajia valmistuu joitakin tuhansia tarvetta enemmän.

On tärkeää muistaa, ettei työmarkkinoiden kohtaanto ole koskaan täydellinen. Työntekijöiden ja työpaikkojen yhteensovittaminen vie aikaa, ja avoimia työpaikkoja esiintyy käytännössä aina samanaikaisesti työttömyyden kanssa (OECD 2003). Siksi tarpeen ja tarjonnan laskennallinen tasapainokaan ei vielä takaa työvoiman riittävyyttä käytännössä, vaan toimivat työmarkkinat edellyttävät myös jonkinasteista työvoimareserviä.

Kuva 2. Sote-ammattilaisten tarjonta- ja tarve-elementit sekä kokonaisriittävyys 2024-2040.

Ratkaisuna koulutusputki vai toimivat siirtymät?

Koska ammatti- ja aluekohtainen työvoiman tarve ja tarjonta jakautuvat epätasaisesti, valtakunnantasoinen ennakointi vaatii rinnalleen alueellista ja paikallista tulkintaa ja toimenpiteitä. Niitä tulisi mielellään tarkastella hyvinvointialueiden kesken ja monissa palvelutehtävissä merkittävä yksityinen palveluntuotanto huomioiden. Ammattirakenne on muutoksessa ja työmarkkinoilla on entistä enemmän luotettava toimiviin rekrytointimekanismeihin, sujuviin siirtymiin, työttömyysjaksojen hyödyntämiseen lisäkoulutukseen ja sote-alaan liittyvän järjestötyön ylläpitämiseen. Ulkomaalaistaustaisen väestön työvoimapotentiaalia olisi hyödynnettävä sekä kotimaan sisällä että kansainvälisellä rekrytoinnilla, mutta ne eivät yksin ratkaise haasteita.

Samaan aikaan hyvinvointialueiden säästötoimet kohdistuvat sekä omaan että ostopalvelutuotantoon tilanteessa, jossa monien palvelujen tarve kasvaa voimakkaasti. Julkisessa keskustelussa on kuitenkin jäänyt epäselväksi, miten säästötoimissa otetaan huomioon palvelutarpeen ja työvoiman saatavuuden pitkän aikavälin kehitys.

Myös palvelujen järjestämistä koskevat ratkaisut vaikuttavat siihen, miten tehokkaasti käytettävissä oleva työvoima saadaan hyödynnettyä. Tällainen kokonaisvaltainen tarkastelu jää kuitenkin helposti yksittäisten säästö- ja henkilöstöratkaisujen varjoon, mikä voi osaltaan kärjistää työvoimapulaa ja kilpailua työvoimasta tulevina vuosina.

Mitä ennusteesta pitäisi ajatella?

Ennusteiden merkitys riippuu siitä, mitä niillä ajatellaan saatavan aikaan. Suomessa on vuosikymmeniä tehty aktiivisesti alueellista ja kansallista työvoimaennakointia, josta hyvä kooste löytyy esimerkiksi valtioneuvoston tutkimuksesta (Djakonoff ym. 2024). Tutkijoiden mukaan esimerkiksi 2000-luvun alun ennakoinneissa nähtiin merkittävä sote-alan koulutustarve, mutta koulutuspaikkojen määrä kasvoi hitaasti. Tutkijat tulkitsevat tämän mahdolliseksi merkiksi ennakointitulosten heikosta välittymisestä päätöksiin.

Ennakointi on hallinnon- ja organisaatiorajat ylittävä tehtävä, johon tietoon perustuvassa päätöksenteossa pitäisi pystyä yhteisesti sitoutumaan. Valtion tasolla työvoiman saatavuuteen vaikuttavat politiikkatoimet ovat helposti lyhytnäköisiä tai pistemäisiä. Esimerkiksi aikuiskoulutustuen lakkauttaminen osoittaa, miten yksittäisellä päätöksellä voidaan heikentää työvoiman siirtymistä sote-alalle samaan aikaan, kun alan kasvava työvoimatarve tunnetaan.

Halin ennuste pyrkii osaltaan vastaamaan tähän haasteeseen erittelemällä työvoiman saatavuuteen vaikuttavia tekijöitä, joita käyttäjä voi myös osin säätää. Tavoitteena on tukea kokonaisvaltaisempaa työvoimapolitiikkaa sekä ennakoijien, tiedon käyttäjien ja eri hallinnonalojen tiiviimpää yhteistyötä. Ennuste ei ainoastaan kuvaa tulevaa työvoimatarvetta, vaan auttaa tunnistamaan siihen vaikuttavia tekijöitä ja arvioimaan erilaisten toimenpiteiden merkitystä.

Ennakoinnin tehtävänä ei ole ainoastaan tuottaa ennusteita, vaan vahvistaa toimijoiden kykyä vaikuttaa tulevaan kehitykseen.

Lähteet

Djakonoff, V., Idström, A. ym. (2024). Työvoima- ja koulutustarpeen ennakointi strategisen yhteiskuntapolitiikan välineenä. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2024:23. Valtioneuvoston kanslia.

OECD (2003). OECD Employment Outlook 2003: Towards More and Better Jobs. OECD Publishing

Honkatukia ym. (2024). Sosiaali- ja terveyspalvelujen henkilöstötarpeen ennakointi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2024:13. Valtioneuvoston kanslia.

THL (2025a). Terveys- ja sosiaalipalveluiden henkilöstö, alan ammattinimikkeellä työskentelevät sekä alalle koulutetut. Tilastokuutio. https://thl.fi/data-ja-tilastot/sote-henkilosto. Poimittu 10.6.2026.

THL (2025b). Ennakointi. Hyvinvointialueen palvelutarpeen ennakointityökalu. https://thl.fi/tutkimus/ennakointi. Luettu 8.10.2025.

Koitko sisällön hyödylliseksi?

Keskiarvo 5 / 5. Arvioiden määrä: 1

Ei vielä arviointeja. Anna arviosi ensimmäisenä.

Ikävää, että sisältö ei ollut sinulle hyödyllinen.

Miten voisimme parantaa sisältöä?

Anna meille palautetta!