Vuoden 2023 alusta lähtien yksityisen hoidon tutkimus- ja hoitokorvaukset, joista yleisemmin puhutaan Kela-korvauksina, poistuivat valtaosin lukuun ottamatta psykiatriaa, psykologin korvauksia sekä suun terveyden tiettyjä toimenpiteitä. Jatkossa korvausta ei enää saa esimerkiksi yksityisiltä palveluntuottajilta hankitusta fysioterapiasta, syöpätutkimuksista, erilaisista kuvantamisista tai vaikkapa lapsettomuushoidoista. Lisäksi yleis- ja erikoislääkärien vastaanottokäyntien korvausta leikattiin merkittävästi. Jatkossa kaikista yleis- ja erikoislääkärien vastaanottokäynneistä psykiatrin tai erikoishammaslääkärin hoitoa lukuun ottamatta saa enää tasasuuruisen kahdeksan euron korvauksen.
Hallitus pohtii parhaillaan lisäbudjetin valmistelun yhteydessä määrärahojen lisäämistä hoitojonojen purkuun. Pohdintaa vauhdittanee tietoisuus siitä, että jo syyskuussa astuu voimaan perusterveydenhuollon asteittain tiukkeneva hoitotakuu.
Jos syyskuussa 2022 perusterveydenhuollon hoitotakuu olisi ollut viikon, sen yli olisi joutunut jonottamaan yli 25 000 ihmistä. Tällainen määrä ihmisiä ei solahda julkisten palveluiden piiriin.
Jotta palveluiden saatavuuden haasteeseen pystytään vastaamaan, julkinen järjestäjä tarvitsee avukseen koko palvelutuotannon resurssit – myös yksityiset palveluntuottajat. Kela-korvausten avulla voitaisiin ratkaista julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon vakavaa kuormittumista ja kasvanutta hoitovelkaa, joka näkyy tällä hetkellä esimerkiksi päivystyksissä ja pidentyneissä hoitojonoissa eri puolilla Suomea.
Kela-korvausten leikkaus osuu pahiten pienituloisiin
HALI ry teetti syksyllä 2021 yhdessä Suomen Yrittäjien ja Lääkäripalveluyritykset ry:n kanssa kattavan kansalaiskyselyn Kela-korvausten käytöstä ja merkityksestä. Yli 70 prosenttia kyselyyn vastanneista piti Kela-korvauksia erittäin tärkeänä tai melko tärkeänä. Kysely vahvisti niin ikään sen, että yksityisten palveluntuottajien tarjoamilla palveluilla ja näiden hyödyntämistä edistävällä Kela-korvauksella on sen tason pienenemisestä huolimatta ollut merkitystä myös pienituloisille. Kela-korvausten aiemmat leikkaukset ovat vähentäneet yksityisten palveluiden käyttöä eniten pienituloisimpien kohdalla.
Nyt tehdyn leikkauksen takia eriarvoisuus uhkaa kasvaa vielä aiempaa enemmän: Tutkimus- ja hoitokorvausten poisto on merkittävä muutos, mikä rajoittaa monen mahdollisuuksia hakea hoitoa muualta kuin julkiselta sektorilta. Lisäksi myös matkakorvaukset poistuvat niistä hoidoista ja tutkimuksista, joita ei enää korvata. Leikkausten yhteisvaikutus saattaa johtaa nykyistä useammin siihen, että pienituloinen henkilö jättää esimerkiksi hänelle suositellun fysioterapian käyntisarjan kokonaan hankkimatta.
Yksityiset terveyspalvelut eivät ole vain täydentäviä
Yksityisten palveluntuottajien tarjoamat terveyspalvelut eivät ole vain julkisia palveluja täydentäviä: suun terveydenhuollon lisäksi muun muassa silmätautien ja gynekologian vastaanotoista merkittävä osa tuotetaan yksityisesti. Koska näitä erikoisalan palveluja ei ole juurikaan saatavilla julkiselta kiireettömänä hoitona, käytännössä Kela-korvausten korvaustason laskemisessa on kyse ihmisten palveluihin ja talouteen suoraan kohdistuvasta leikkauksesta.
Kela-korvausten leikkaus säästää valtion menoja noin 42,7 miljoonaa euroa. Loput noin 54 miljoonan euron Kela-korvausten rahoituskokonaisuudesta maksavat sairausvakuutuksen muut tahot eli vakuutetut (palkansaajat, yrittäjät ja etuudensaajat).
Vertailun vuoksi voidaan todeta, että hyvinvointialueiden rahoitus sote-palvelujen tuottamiseen on noin 22,5 miljardia euroa. Kela-korvausten tukemana tuotettiin vuonna 2019 yhteensä yli 3,3 miljoonaa lääkärikäyntiä. THL:n tilastojen perusteella terveyskeskusten lääkärikäynnin kustannus julkiselle taloudelle vuonna 2019 oli keskimäärin 135 euroa. Jos tehtäisiin ajatusleikki, että kaikki edellä mainitut 3,3 miljoonaa yksityisellä tuotettua lääkärikäyntiä tuotettaisiin julkisella sektorilla edellä mainitulla 135 euron kustannuksella, se maksaisi julkiselle taloudelle vähintään 445,5 miljoonaa euroa. Jos ja kun sairausvakuutuksen avulla voidaan tukea ja kannustaa ihmisiä hankkimaan palveluja yksityiseltä sektorilta, säästö julkiselle taloudelle on merkittävä. Jokainen ihminen, joka on pois terveyskeskusten pitkistä jonoista ja saa hoidon muualta, keventää julkisen sektorin painetta.
Hyvinvointialueita on 21 sekä Helsinki, eli käytännössä 22 + HUS. Laskennallisesti Kela-korvausten säästöillä voitaisiin suunnata lisärahoitusta hyvinvointialuetta kohden pari miljoonaa per alue. Hyvinvointialueiden valtavassa, korvamerkitsemättömässä budjetissa yksittäiset miljoonat uhkaavat sulaa seiniin, laite- tai kalustehankintoihin, palkankorotuksiin, kokousviinereihin tai mihin kenelläkin. Kela-korvauksilla taas on saatu juuri sitä, mitä on haluttukin: vastaanottokäyntejä ja suoritteita, ja nämä ilman julkiselle sektorille koituvia investointikuluja henkilöstöön, tiloihin tai laitteisiin.
Leikkausten tieltä kehittämiseen
On hyvin vaikea nähdä, että Kela-korvausleikkauksilla saavutettaisiin mitään todellisia säästöä julkiseen talouteen. Päinvastoin kustannukset ja jonot kasvavat, jos leikkaus lisää edes vähäisessä määrin asiakassiirtymää yksityiseltä julkiselle tai pitkittää ihmisten hakeutumista hoitoon. Kela-korvausten leikkaus onkin varsin lyhytnäköistä politiikkaa – jolla tosin on jo valitettavan pitkä historia useammalta hallituskaudelta. Viimeistään seuraavalla hallituskaudella olisi vihdoin syytä pohtia Kela-korvausten roolia ja kehittämistä täysin toisesta kuin monikanavarahoituksen purkamisen lähtökohdasta.
Väestön ikääntyessä lisääntyy lähivuosina myös niiden määrä, jotka jäävät vanhuuseläkkeelle ja samalla työterveyshuollon palveluiden ulkopuolelle. Monet heistä ovat tottuneet hyvään palvelutasoon ja nopeaan terveyspalveluiden saatavuuteen, ja usealla on myös maksukykyä. Mikäli tätä joukkoa saadaan kannustettua käyttämään myös omaa rahaa palveluiden hankkimiseen, taakka julkisten palveluiden järjestäjien harteilla kevenee. Ilmeinen tapa kannustaa siihen olisi nostaa Kela-korvausten tasoa erityisesti niissä palveluissa, joiden saatavuus on julkisella heikko.
Selkeä kehittämiskohta ovat niin ikään esimerkiksi matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut, joiden saatavuutta voitaisiin parantaa ottamalla ne Kela-korvausjärjestelmän piiriin. Toisaalta korottamalla kohdennetusti etävastaanottojen korvauksia voitaisiin varsin nopeasti ja edullisesti parantaa perusterveydenhuollon saatavuutta. Myös suun terveyden osalta hoidon painopistettä voitaisiin korvausten avulla siirtää nykyistä varhaisempaan vaiheeseen.
