Kansantaudit heikentävät työ- ja toimintakykyä ja aiheuttavat yhteiskunnalle kasvavia kustannuksia. Ne ovat meille monelle tuttuja, kuten sydän- ja verisuonitaudit, diabetes, astma ja allergiat, tuki- ja liikuntaelinsairaudet, mielenterveyden häiriöt ja syövät, sekä ikääntyvän väestön myötä myös muistisairaudet.
Iloinen uutinen on se, että diagnostiikan ja hoitojen kehittyessä kuolleisuus kansantauteihin on vähentynyt ja elämme pidempään. Samalla terveydenhuollon kustannukset ovat kasvaneet, mutta hyvällä, ihmisten kannalta vaikuttavalla tavalla. Vakavastakin sairaudesta parantuminen on mahdollista, ja tutkimus tuo jatkuvasti toivoa uusista hoidoista myös niihin sairauksiin, joihin vielä etsitään parannuskeinoa.
Harmillisesti sosiaali- ja terveydenhuollon keskustelu on viime aikoina painottunut sairastamiseen, diagnooseihin ja hyvinvointialueiden talouden tasapainottamiseen säästöt edellä. Voisimmeko nostaa useammin esiin sen, miten kansansairauksien syntyyn ja terveydenhuollon kuormitukseen voidaan vaikuttaa ennaltaehkäisyn ja terveyden edistämisen keinoin?
Olisiko nyt aika tuoda keskusteluun juuri tämä positiivinen tapa hallita tulevaisuuden sosiaali- ja terveydenhuollon menoja ja samalla yhdellä iskulla lisätä meidän kaikkien hyvinvointia?
Kyllä!
On myönteistä, että hyvinvointialueiden rahoituksessa niin sanottua HYTE-kerrointa nostetaan. HYTE-kerroin on kannustin, jolla pyritään palkitsemaan alueita terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä. Silti se on vain pieni osa isoa kokonaisuutta, sillä suurin osa vaikuttavista terveyden edistämisen teoista tehdään hyvinvointialueiden ulkopuolella.
Uudet kuntapäättäjät ovat keskeisiä terveyden edistäjiä
Monet terveyttä edistävät teot eivät itse asiassa maksa mitään. Liikunta on lääke, joka ennaltaehkäisee monia vaivoja. Kunnissa voidaan tukea lasten liikkumista esimerkiksi luomalla kouluympäristöjä, jotka innostavat välituntiliikuntaan, tarjoamalla elämyksellisiä liikuntatunteja ja tuomalla urheiluseurat mukaan koulun arkeen.
Liikunnallisen elämäntavan perusta syntyy kotona ja varhaiskasvatuksessa. Me vanhemmat ja isovanhemmat voimme totuttaa lapset kulkemaan kouluun kävellen tai pyörällä autokyydin sijaan. Turvallinen koulutie vaatii tuekseen myös hyvää infrastruktuuria: kevyen liikenteen väyliä ja liikennevaloja oikeisiin kohtiin.
Terveellinen ruoka, mikä ihana ja konkreettinen tapa edistää hyvinvointia. Suomalainen ilmainen kouluruoka on kansainvälisesti ainutlaatuinen etu. Pidetään siitä kiinni ja kehitetään sitä edelleen. Varhaiskasvatuksen ja koulujen maukas, ravitseva ruoka auttaa ehkäisemään epäterveellisten, sokeri- ja rasvapitoisten välipalojen käyttöä. Aikuisten esimerkillä on iso merkitys: jos oppilas ottaa vain pienen nokareen ruokaa, voi aikuinen kannustaa lempeästi: ”Käypä hakemassa vähän lisää hyvää ruokaa.”
Elinympäristömme muokkaa vastustuskykyämme. Terveellisiä päätöksiä tehdään usein kaavoituksen ja teknisen toimen pöydissä. Luonnon monimuotoisuus suojaa meitä esimerkiksi allergioilta ja astmalta ja keinot ovat moninaiset.
Varhaiskasvatuksen ja koulujen pihoissa kannattaa suosia luontoelementtejä muovi- ja asfalttialustojen sijaan. Nurmella temmeltäminen on paitsi terveellistä myös hauskaa ja puissa kiipeily vielä hauskempaa!
Kaupunkimaisissakin kunnissa on tärkeää säilyttää lähiluonto, metsiköt ja puistot, joihin pääsee helposti. Utelias lapsi kokee metsämörriretkellä loputtomasti ihmeitä: muurahaisia, mättäitä, puita ja lintuja. Ja meille aikuisille metsä tarjoaa mahdollisuuden palautua ja laskea kierroksia. On tutkittu, että metsä alentaa sykettä etenkin, jos puhelin jää kotiin.
Tämä oli vasta pintaraapaisu siitä, mitä kunnissa voidaan tehdä terveyden edistämiseksi. Mainitsematta jäi vielä esimerkiksi kulttuuritoiminta, joka virkistää, yhdistää ja lisää hyvinvointia kaikenikäisille. Tai järjestötoiminnan tukeminen, koska vapaaehtoistyö lisää hyvinvointia sekä auttajalle että autettavalle.
Terveyttä johdetaan parhaiten yhteisillä mittareilla
Jotta hyvinvoinnin edistäminen ei jäisi pelkiksi tavoitteiksi, tarvitaan konkreettisia tekoja ja niiden tueksi vaikuttavaa mittareilla johtamista. Mittareiden tulee olla yhteisiä yli hallinnon rajojen.
Ennakoivia hyvinvoinnin mittareita on jo olemassa runsain mitoin ja ne ovat tuttuja: liikunnan määrä, ruokavalio, unen laatu ja päihteiden käyttö. Nämä kaikki vaikuttavat suoraan esimerkiksi verenpaineeseen, verensokeriin, kolesteroliin ja painoon. Kun nämä tiedot yhdistetään yksilötasolla geneettisiin ja perinnöllisiin riskitekijöihin, pääsemme kohti entistä yksilöllisempää terveyden edistämisen mallia. Uudet teknologiat tarjoavat tähän kehitykseen tehokkaita ja skaalautuvia ratkaisuja.
Terveyttä ei edistetä kvartaali kerrallaan
Kun saamme edellä mainitut mittarit kuntoon, voimme aidosti hallita ikääntymisen myötä kasvavia sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia ennakoiden, ei vain reagoiden. Eiköhän nosteta terveyden edistäminen seuraavalla valtuustokaudella tekemisen keskiöön.
