Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisema Kuntoutuksen uudistamisen toimintasuunnitelma vuosille 2026-2030 on tärkeä etappi kuntoutuksen uudistamisen jatkumossa. Se on ensimmäinen kansallinen uudistamissuunnitelma hyvinvointialueiden ollessa järjestämisvastuullisia julkisista palveluista. Suunnitelman painopisteet ovat selvästi kuntoutukseen ohjaamisessa sekä kuntoutuspalvelujen kehittämisessä, mikä on tässä tilanteessa perusteltua ja tarpeellista.
Alan toimijoille toimintasuunnitelma ei tuo isompia yllätyksiä. Keskeiset kehittämistarpeet ja haasteet on tunnistettu jo pitkään. Tätä voi pitää suunnitelman vahvuutena. Se kokoaa yhteen kuvan siitä, missä kuntoutuksen uudistamisessa nyt mennään. Samalla se tuo esiin konkreettisia jatkotoimenpiteitä ja tarkennuksia, joihin seuraavaksi tulisi tarttua. Pintaa syvemmälle mentäessä esiin nousee useita koko toimialan kannalta merkityksellisiä kokonaisuuksia.
Kuntoutuksen tietopohja ja yhteistyörakenteet ratkaisun ytimessä
Yksi näistä on TOIMIA-tietokannan kehittäminen ja sen nykyistä laajempi hyödyntäminen. Toinen tärkeä avaus liittyy tavoitteeseen mahdollistaa lainsäädännöllä asiakirja, joka kokoaa yhteen asiakkaan tilannekuvan. Näillä toimilla voidaan vahvistaa kuntoutuksen tietopohjaa ja parantaa palvelujen jatkuvuutta. Ilman ajantasaista ja yhteismitallista tietoa asiakkaiden liikkuminen palvelujen, palvelujen järjestäjien ja tuottajien välillä vaikeutuu ja esimerkiksi kuntoutuksen vaikuttavuutta on vaikea osoittaa tai kehittää suunnitelmallisesti.
Toimivasta palvelujen järjestäjien välisestä yhteistyöstä jatkokehittämisen kohteeksi on suunnitelmaan oikeutetusti nostettu TYÖOTE-toimintamalli. Mallin avulla on pystytty tehostamaan etenkin erikoissairaanhoidon ja työterveyshuollon yhteistyötä työikäisten asiakkaiden hyväksi. Malli on selkeyttänyt työnjakoa palvelujen järjestäjien välillä ja auttanut kohdentamaan resursseja julkisessa terveydenhuollossa tarkoituksenmukaisesti. Lisäksi sillä mallin toimiessa paitsi autetaan tarkoituksenmukaista kuntoutumista ja nopeaa palautumista töihin, myös tämän kautta säästetään työnantajien kustannuksia. Mallin tehoa kuvaa, että sen avulla on havaittu ortopedisilla potilailla sairauspoissaolojen lyhentyneen lonkan ja polven tekonivelleikkauksen jälkeen keskimäärin jopa useammalla viikolla.
TYÖOTE-toimintamallin käyttöönottoa halutaankin laajentaa kaikille hyvinvointialueille eri sairausryhmiin. Myönteistä on painotus levittää toimintamallia myös perusterveydenhuoltoon sekä kuntoutusyhteistyön tarpeen tunnistaminen. Tämä työ on vielä selvästi kesken ja on tärkeää, että viimeistään seuraavassa hallitusohjelmassa mallin levittämiseen tehdään selkeät kirjaukset sen käyttöönotosta sekä varataan riittävät resurssit toimeenpanoon.
Yhteistyöllä tehoa ikääntyneiden toimintakyvyn tukemiseen
Yksi kokonaisuus, joka ansaitsee erityistä huomiota, on ikääntyneiden kuntoutuspalvelujen toteutuminen. Noin 65 vuoden iässä moni menettää työterveyshuollon palvelut. Samalla Kelan järjestämien kuntoutuspalvelujen rajat tulevat vastaan. Tällöin vastuu siirtyy hyvinvointialueille.
Toimintasuunnitelmassa ikääntyneiden kuntoutustarpeen arviointia ja lääkinnällisen kuntoutuksen palveluita esitetään kehitettäväksi sote-keskuksissa. Kehittäminen on varmasti tarpeen etenkin tarpeiden arvioinnin osalta, mutta samalla voidaan kysyä, riittävätkö erilaiset hankkeet, ohjelmat ja ylipäätään hyvinvointialueiden resurssit vastaamaan tarpeeseen. Olisiko ikääntyneiden toimintakykyä ylläpitävien ja palauttavien palvelutarpeiden massiivista kokonaisuutta syytä tarkastella rohkeammin esimerkiksi siten, että ikääntyneiden kuntoutuspalvelujen järjestämistä kehitetään hyvinvointialueilla ja palvelujen tuottamiseen otetaan koko tuotantokapasiteetti mukaan eli myös yksityiset palveluntuottajat?
Toimivat kuntoutuspalvelut vastaavat myös kustannuspaineisiin
Suunnitelman viimeinen luku kokoaa yhteen ehdotuksia kuntoutuksen ja kehittämistyön suuntaviivoista tulevaisuudessa. Otsikoiden alla käsitellään teemoja kuten kuntoutuksen tietopohjaa, palvelujen jatkuvuutta ja saavutettavuutta sekä saatavuutta. On toivottavaa, että näissä kaikissa päästään kunnolla liikkeelle viimeistään seuraavalla hallituskaudella. Laadukkaasti järjestetyt ja kustannustehokkaasti tuotetut kuntoutuspalvelut ovat keskeinen keino vastata myös julkisen talouden paineisiin. Kuntoutuksen toimiessa sujuvasti osana sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuutta siirtyy painopiste raskaammista palveluista kevyempiin.
Toimintasuunnitelma on valmisteltu useiden viranomaistahojen yhteistyönä, ja se toimii hyvänä keskustelun avauksena kohti seuraavaa hallituskautta. Keskustelua suunnitelman ympärillä tarvitaan nyt myös laajemmin, sillä kaikki palvelujen järjestäjät eivät ole olleet mukana valmistelussa. Myös asiakas- ja eri järjestäjärajapinnoilla toimivia kuntoutuspalvelujen tuottajia sekä järjestötoimijoita on tärkeää kuulla prosessin edetessä.
Kuntoutuksen merkitys on toimintasuunnitelmassa nostettu hyvällä tavalla esille. Kuntoutus kytkeytyy moniin ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin tarjoten niihin myös ratkaisukeinoja. Toimintasuunnitelma luo hyvät lähtökohdat jatkotyölle. Nyt ratkaisevaa on löytää keskeiset kehittämisen painopisteet sekä se, miten ja missä aikataulussa ehdotuksia viedään eteenpäin.
Lisätietoa
Duodecim 2024: Työterveyshuollon ja muiden sote-toimijoiden rooli työkyvyn arvioijana sekä työkyvyn ja työhön paluun tukijana. Hanna-Maija Kause Halista oli mukana Hyvä käytäntö -konsensussuosituksen kirjoittajaryhmässä.
