Sote-johtaja Eveliina Vigelius kirjoittaa, millainen olisi aito sote-uudistus.

Sote-palvelujen järjestämisvastuu siirtyy kunnilta hyvinvointialueille vuoden vaihtuessa. Nyt se siis alkaa! Mutta mikä? Hyvinvointialueiden vastuu asukkaidensa sote-palvelujen järjestämisestä? Kyllä. Sote-uudistus? Ei automaattisesti, mutta toivottavasti. 

Sote-palvelut eivät nimittäin uudistu ja parane, jos hyvinvointialueet eivät itse niitä uudista ja paranna.  

Mitä olisi aito sote-uudistus? Jonoja lyhennettäisiin, yhdenvertaisuus paranisi, palvelujen kustannustehokkuutta lisättäisiin, peruspalveluihin panostettaisiin, henkilöstöpulaan tartuttaisiin kokonaisvaltaisesti. Mitään näistä ei tapahdu keskiyöllä. Viimeisin virhe, joka hyvinvointialueiden kannattaa tehdä, on jatkaa sillä tiellä mihin kunnat jäivät. 

Mistä hyvinvointialueiden siis kannattaa aloittaa?

  • Alueet voivat tuottaa palvelunsa joko itse tai ostaa yrityksiltä tai järjestöiltä. Hyvinvointialueiden on nähtävä palvelukenttä kokonaisuutena: tällainen resurssi meillä on käytettävissämme, mitä nämä osaavat ja mihin ne pystyvät? Missä kukin palveluntuottaja on paras?  
  • Palvelutuotantotapoja on vertailtava ja paras valittava. Ei siis valita automaattisesti itse tuotettua eli julkista palvelua. 
  • Alueiden on selvitettävä itse tuottamistaan palveluistaan, mitä ne maksavat ja mikä on niiden kustannusrakenne. Vain näillä tiedoilla eri palveluntuottajia voidaan vertailla. 
  • Teknologian ja digitalisaation kaikki hyödyt on käytettävä. Yksityisillä palveluntuottajilla on usein ylivertaista osaamista ja kykyä kehittää näitä ratkaisuja. Ne kannattaa ottaa käyttöön.

Olemme selvittäneet ja vertailleet yksityisen ja julkisen vanhushoivapalvelun kustannuksia. Tuoreiden tulosten mukaan itse tuotettu hoiva maksaa kunnille ja kuntayhtymille jopa 50 prosenttia enemmän kuin yrityksiltä ostettu hoiva: 

Mitä valtakunnan tasolla pitää tehdä?

Lainsäädännön on edellytettävä, että alueet hankkivat keskeiset tiedot palveluista. Seuraavalla hallituskaudella asia pitää kirjata selvästi lakiin. On myös laadittava kansallinen malli kustannuslaskennalle.  

Sote-eduskuntavaalit? 

Joka vaalit ovat sote-vaalit, niin myös kevään 2023 eduskuntavaalit. Todennäköisesti ainakin vanhusten hoiva ja terveyspalvelujen heikko saatavuus ovat agendalla. Sote-uudistuksesta ja sen toimimattomuudesta tuskin silti juuri puhutaan, sillä alueiden aloittamisesta vaaleihin on liian lyhyt aika. Se, miten alueet alkavat toimia, ei ehdi näkyä äänestäjille. 

Järjestelmällä on vasta runko, ja nyt sitä pitää kehittää hyvin määrätietoisesti. Myös ja etenkin seuraavan hallituksen.

Pieleen kuitenkin mennään, jos itse sote-palvelujen uudistamisen ajatellaan olevan nyt valmis. Järjestelmällä on vasta runko, ja nyt sitä pitää kehittää hyvin määrätietoisesti. Myös ja etenkin seuraavan hallituksen. Sote-palvelujen työvoimaintensiivisyyttä on voimakkaasti kevennettävä lainsäädännöllä: digitaalinen ja teknologinen apu on sallittava ihmistyön rinnalle. Tiedon hyödyntäminen on nostettava keskiöön. Monituottajuuteen on kannustettava. Hyvinvointialueiden oman tuotannon ensisijaisuutta on purettava. Valinnanvapautta on lisättävä. Kela-korvauksia on kehitettävä ja nostettava. 

Alueilla on mietitty tähän asti yksinomaan hallinnon rakenteiden pystyttämistä. Harva alue on vielä kyennyt katsomaan siirtymävaiheen yli ja kohti palvelujen järjestämisen ja tuottamisen kehittämistä. Vielä alkuvuosi kulunee siirtymän hallintaan. Toivottavasti vuoden 2023 aikana aloitetaan itse palvelujen kehittäminen toden teolla.  

Videolla HALIn sote-johtaja Eveliina Vigelius antaa vinkkejä siihen, mitä sote-uudistuksessa kannattaa ottaa huomioon.