Kehysriihessä päätettiin mittavista leikkauksista sosiaali- ja terveyspalveluihin: hyvinvointialueilta leikataan satoja miljoonia tulevina vuosina. Esimerkiksi hoitotakuun väljentämisen myötä alueiden rahoitus vähenee noin 130 miljoonaa euroa. Kun samaan aikaan yksityisen terveydenhuollon Kela-korvauksiin tehdään 500 miljoonan euron lisäpanostus, moni kysyy, onko tämä perusteltua.

Kysymys ansaitsee vastauksen. 

Kehysriihen päätösten taustalla on julkisen talouden vakava tilanne. Sote-menojen kustannusten kasvua on taitettava, jotta hyvinvointiyhteiskunta voidaan säilyttää tuleville sukupolville. 

Kun tarkastellaan julkiselle rahalle saatavaa vastinetta, on Kela-korvaus omaa luokkaansa: yksityislääkärikäynnistä maksettava Kela-korvaus on tänä vuonna 30 euroa, kun lääkärikäynti hyvinvointialueilla maksaa yhteiskunnalle pitkälti yli 100 euroa. Kela-korvauksilla saa siis yli kolme käyntiä yhden hinnalla. 

Yksityisellä lääkärille pääsee nopeammin ja hoidon jatkuvuus on usein parempi. Asiakas voi myös valita häntä hoitavan lääkärin, kun julkisella tätä mahdollisuutta ei yleensä ole.

Kela-korvaukset ovat promilleluokkaa julkisen terveydenhuollon kustannuksista 

Kun sote-leikkaukset ja Kela-korvaukset laitetaan vastakkain, on hyvä muistaa mittaluokka.

Kela-korvauksien 500 miljoonan euron korotus jakautuu neljälle vuodelle: esimerkiksi tänä vuonna lääkärinpalkkioiden Kela-korvauksiksi arvioidaan kaikkiaan 107 miljoonaa euroa. Hyvinvointialueiden valtion rahoitus on tänä vuonna yli 24 000 miljoonaa euroa, josta valtaosa käytetään terveydenhuoltoon. Kela-korvaukset ovat siis laskutavasta riippuen tuhannesosia hyvinvointialueiden järjestämän terveydenhuollon rahoituksesta. 

On ylipäätään erikoista, että sote-alallakin toimivat henkilöt olisivat innokkaita leikkaamaan Kela-korvauksia – eli vähentämään terveydenhuollon rahoitusta.

Mielestäni kiinnostavampi kysymys on, hyödynnetäänkö Kela-korvausjärjestelmää optimaalisesti tällä hetkellä.  

Kela-korvaukset voisivat palvella sote-järjestelmää paremmin, ja jakautua tasaisemmin eri tuloluokittain, jos lääkärinpalkkioiden Kela-korvaukset keskitettäisiin esimerkiksi yli 65-vuotiaille, jotka eivät ole enää työterveyshuollon piirissä. Näin ikääntyneillä säilyisi nopea pääsy lääkärille julkista terveyskeskusta vastaavalla asiakasmaksulla.