Pätevyysvaatimusten tarkastelu tarkoittaisi enemmän jatkohoitopaikkoja, turvaa ja hoivaa vanhuksille samalla, kun koko sote-palveluketju toimisi nopeammin, kirjoittaa Arja Laitinen.
Keskiviikon (14.12.) A-Studiossa puhuttiin Helsingin, Uudenmaan ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirien ruuhkautuneista päivystyksistä. Ongelma on monisyinen, ja sitä ratkaistaessa täytyy katsoa koko palvelujärjestelmäämme.
On helppo ymmärtää, miltä tuntuu odottaa apua monta tuntia esimerkiksi murtuneen käden kanssa.
Päivystyksissä kärsii myös hiljaisempi ihmisryhmä, hoivakotipaikkaa odottavat vanhukset. Tällä hetkellä vanhukset eivät pääse edes kiireellisissä tapauksissa heti hoivakotiin, vaan heitä makuutetaan päivystyksissä. Kiireinen päivystys on väärä paikka hauraalle, turvallista huolenpitoa tarvitsevalla vanhukselle. Samaan aikaan hidastuu akuutisti sairaiden ja loukkaantuneiden hoito.
Tyhjiä hoivakotipaikkoja on Uudenmaan alueella yksin yrityksillä noin 450. Paikkoja ei haluta pitää tyhjinä, mutta niihin ei voida ottaa vanhuksia, koska pätevyysvaatimukset täyttävää henkilökuntaa ei ole. Hoivan henkilöstömitoitus (nimestään huolimatta) sallii miltei vain lähi- ja sairaanhoitajien laskemisen välittömän työn mitoitukseen. Väestömme vanhenee nopeasti, ja nykyisen ajattelutavan vaatimaa määrää lähi- ja sairaanhoitajia ei ole missään. Eikä tule mistään.
Tarkoittaisiko pätevyysvaatimusten reivaaminen huonompaa hoivaa vanhuksille? Ei tarkoita. Pätevyysvaatimusten avaaminen tarkoittaisi enemmän turvaa ja hoivaa vanhuksille samalla, kun koko sote-palveluketju toimisi nopeammin. Vanhusten hoivassakin tarvitaan terveydenhoidollista osaamista, ja ne tehtävät sopivat jatkossakin mainiosti lähi- tai sairaanhoitajille. Mutta, suurin osa hoivasta on muuta. Se on apua arjen toimissa, ulkoilua, juttelua, kohtaamista – elämistä. Näissä tehtävissä työntekijältä vaaditaan ennen kaikkea oikeaa asennetta ja paloa työhön.
Suomen sote-alan työvoimapula ei ratkea yksinomaan kouluttamalla, maahanmuutolla tai palkalla. Se ratkeaa ajattelemalla uudella tavalla, ottamalla kaikki työvoimareservit käyttöön. Ja mikä ehkä kaikista olennaisinta, meidän pitää sote-alalla pystyä tekemään se sama teknologiahyppy, joka muilla aloilla tehtiin 20 vuotta sitten. Tekoälystä, robotiikasta ja digitalisaatiosta on meille ja vanhuksille paljon apua. Ne vapauttavat vähenevät ihmiset siihen työhön, jossa ihmistä tarvitaan.
Kun kriittisesti sairasta ihmistä hoidetaan ambulanssissa päivystyksen pihassa, niin on kysyttävä, onko meillä varaa olla tarkastelematta hoivan henkilöstörakennetta?
2 kommenttia artikkeliin Päivystysten ruuhkiin ja vanhusten hoivaan on sama ratkaisu
Hoiva-avustajien koulusta on lisätty, maahanmuuttajia alalla ne eivät ratkaise ongelmaa eikä hoitaja pulaa. Heillä ei ole tarvittavaa pätevyyttä eikä lääkelupia. Heidän koulutuskin on aivan säälittävä, verrattuna lähi tai sairaanhoitajan koulutukseen. Lähi ja sairaanhoitajien arvostus on pahasti pakkasen puolella. Hoitajia haukkuu ja heidän työtään ei arvosta hallitus, omaiset, vanhukset, työkaverit eikä esimies. Ei nuoret alalle tule. Ja loputkin hoitajat lähtevät alalta kun motivoituneita hoitajia ei ole eikä niitä tule alalle. Vaikka palkka asiat saatiin jotenkin sovittua, esimies työskentely ja Suomen hallituksen ja puolueiden päätökset vievät alan vetovoiman alas. Ei päättäjillä ole tietoa mitä kentällä tapahtuu
Olet aivan oikeassa, että yhdellä tai edes kahdella konstilla henkilöstöpulaa ei ratkaista. Tarvitsemme kaikki olemassa olevat keinot käyttöön.
Hoiva-avustajakoulutus, joka määriteltiin yhteistyössä lupa- ja valvontaviranomaisen, koulutusten järjestäjien, ministeriön sekä työnantaja. ja työntekijäliittojen kanssa, on hyvä koulutus. Sen sisältö on kaksi osakokonaisuutta lähihoitajan tutkinnosta. Hoivakodeissa ja kotihoidossa on paljon tehtäviä, joita tällä koulutuksella pystyy tekemään. Hoiva-avustajat voivat Valviran mukaan osallistua myös lääkehoitoon, kun heidät on siihen koulutettu ja perehdytetty.
Meillä on aivan tarpeetonta, lakia tiukempaa sääntelyä, joka johtaa osaltaan kuvaamaasi tilanteeseen. Kun ikäluokat ovat pienentyneet ja pienenevät edelleen, käy automaattisesti niin, että sote-alalle ei riitä hakijoita. Samasta työvoimasta kilpailee moni muukin ala. Sen takia näen, että tarvitsemme uudelleen ajattelua – teknologian ja digitalisaation hyödyntämistä siellä missä se on mahdollista. Ja samaan aikaan esimerkiksi hoiva-avustajien palkkaamista hoivakoteihin, jotta sairaanhoitajat ja lähihoitajat saavat tehdä sitä työtä mihin heidät on koulutettu.
Emme saa medikalisoida vanhuutta vaan mahdollistaa heille hyvä elämä, heitä auttaen ja tukien elämän päättymiseen saakka. Usein kyse on rinnalla kulkemisesta ja arjen jakamisesta – siihen ei näkemykseni mukaan läheskään aina tarvita pitkälle koulutettuja hoitajia. On hetkiä, meidän kaikkien elämässä, jolloin sitä osaamista tarvitaan ja silloin sitä pitää olla saatavilla, esimerkiksi terveyskeskusten vuodeosastoilla, kotisairaalassa, päivystyksissä.
Itsekin hoitajana uskallan sanoa, että kyllä hoitajia arvostetaan – suuresti.