Sote-järjestökenttään kohdistuvalla otsikon mukaisella ”kaksoisshokilla” on ennakoitu olevan vakavia paikallisia seurauksia haasteellisessa asemassa olevien ja järjestötoiminnan jatkuvuuden kannalta (esim. Hali 2025). Esitetyt uhkakuvat ovat alkaneet toteutua, ja viime aikoina asukkaita lähellä olevat järjestötoiminnot ja niiden mukana paikalliset välityömarkkinat ja toimijaverkostot ovat alkaneet murentua.
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry kirjoitti selvityksensä perusteella hiljattain (PKSY 2025), että palkkatuen loppuminen on aiheuttanut maakunnan yhdistyskentässä kriisin: vuonna 2024 aloitetuista 257 palkkatukityösuhteesta on vuonna 2025 jäänyt jäljelle vain 87, ja pelkästään kyselyyn vastanneiden yhdistysten osalta menetetään arviolta 249 työpaikkaa. Yhdistyksistä 77 % joutuu supistamaan toimintojaan ja lähes viidennes lopettamaan toimintansa kokonaan, mikä merkitsee ennaltaehkäisevän työn ja arkea tukevien palvelujen vähenemistä erityisesti ikäihmisiltä, pitkäaikaistyöttömiltä, nuorilta, tukea tarvitsevilta perheiltä ja maahanmuuttajilta. Uutisen mukaan tämä kehitys siirtää kustannuksia kunnille ja hyvinvointialueelle ja heikentää paikallista elinvoimaa.
Sote-järjestöjen palkkatukikriisin vaikutukset paikallistasolla
Kukin toimija tarkastelee tilannetta omasta näkökulmastaan ja kokonaisjohtopäätös on vielä synkempi. Arjen tasolla toimiville leikkausten seuraukset ovat konkreettisia ja kuvastavat järjestelmässä tehtäviä kovenevia arvovalintoja. Valtion on haettava säästöjä myös valtionavustuksista, hyvinvointialueiden säästettävä varsinkin kaikesta ei-lakisääteisestä toiminnasta ja uusien työllisyysalueiden on ollut vaikea ennakoida työllisyydenhoidon edellyttämiä satsauksia kunnilta (YLE 2025). Tosiasia kuitenkin on, että välityömarkkinat ja siirtymät eteenpäin esimerkiksi palkkatukityöhön, uudelleenkoulutukseen tai kuntoutuspolulle estävät ihmisiä päätymästä perusturvan varaan määräämättömäksi ajaksi.
Järjestelmän uudistuksia ei ole tietenkään paras hetki kritisoida massatyöttömyyden oloissa. Julkisen työvoimapalvelun usein epäkiitollinen tehtävä on edistää perusoikeutta työhön erityisesti silloin, kun työmarkkinat eivät toimi itsestään. Suomessa tällaiset tilanteet, joissa työmarkkinat eivät tarjoa työtä lähes kaikille, eivät kuitenkaan ole poikkeus, vaan pikemminkin toistuvia tai kroonisia. Voidaankin odottaa, että silloin kun työllistymispolkuja ja henkilökohtaista tukea todella tarvitaan, siihen olisivat olemassa ainakin viimeisen päälle hiotut käytännöt ja tukitoimet. Juuri tällöin työllistymisen väliportaisiin ja toimintakyvyn ylläpitämiseen liittyvät palvelut ja osallistumismahdollisuudet nousevat suureen arvoon.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että työllisyysalueuudistuksen yhtenä tavoitteena on ollut siirtää työllisyydenhoito vahvemmille, paikallisesti ja alueellisesti toimiville hartioille perustuen luonnollisemmille kumppanuuksille eri toimialojen ja toimijoiden välillä. Saattaa kuitenkin olla, että ”parempina” aikoina, jos sellaisia vielä muistetaan, olemassa olevan työvoimareservin ylläpitämiseen ja piilotyöttömyyden vähentämiseen liittyvälle toiminnalle ei ole sittenkään annettu sen ansaitsemaa arvoa ja huomiota, ja nyt sen satoa niitetään ja hartioita kavennetaan. Toimivat työmarkkinat lienevät nykyajattelun mukaan täynnä itseohjautuvia, itseään kehittäviä moniosaajia, jotka löytävät työtä oloissa kuin oloissa. Kaikkea tästä poikkeavaa on alettu pitää – no, poikkeavana – ja vähäisempänä prioriteettina myös rahoituksellisesti.
Työvoimareservin kaventuminen ja tulevaisuuden haasteet
Työnantajanäkökulmasta on tärkeää, että jos ja kun rekrytoinnit jälleen vilkastuvat, on käytettävissä mahdollisimman laaja ja perusvalmiuksiltaan laadukas työvoimareservi. On tärkeää huomioida myös niin sanottu vajaakäytössä oleva osittain työllinen työvoima. Tällä tarkoitetaan niitä henkilöitä, jotka ovat hyvin lähellä avoimia työmarkkinoita, mutta joita ei kuitenkaan tilastoida työttömiksi. Tällä hetkellä tällaisen työvoimareservin tilanne ei ole kehuttava, ja vajaakäytöllä oleva piilotyöttömien joukko kasvaa muuhun EU:hun verrattuna jyrkästi ylöspäin (ks. KTAY 2025). Kasvava pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyys aiheuttavat sekä yksilöiden työuriin että työvoiman kokonaistarjontaan loven, jota on vaikea paikata Suomen kokoisessa (pienessä) taloudessa. Kun huomioon otetaan tiukentuneet maassa oleskelun ehdot ja eri syistä matkaansa jatkaneet työperäiset maahanmuuttajat ja pakolaiset, viime vuosina työvoiman määrää ylläpitänyt joukko on sekin hiipumaan päin.
Huolimatta korkeasta yleisestä työttömyydestä on sosiaali- ja terveysalalla edessään vääjäämätön työvoimapula. Sitä ovat ainoastaan lykänneet pääasiassa julkisen rahoituksen varassa toimivan sote-sektorin säästötoimet viimeisten kahden vuoden aikana. Tällä ja monella muulla alalla taantumavuosien aikana tapahtuva eläköityminen vie myös kokeneita osaajia pois, ja alalle tarvitaan jatkossa niin vähemmänkin kokeneita kuin maahanmuuttajiakin, niin sote-koulutettuja kuin kouluttamattomiakin, huolehtimaan palveluista. Työn ja hyvinvoinnin laitoksen ennusteiden mukaan sote-alan työntekijöiden kysyntä kasvaa tulevina vuosina jopa kymmeniä tuhansia enemmän kuin tarjonta (THL 2024).
Varsinainen yllätys on siis vasta tulossa. Kun tällä hetkellä ollaan menettämässä ote laajemmasta työvoimareservistä ja sen toimintakyvystä huolehtimisesta, muodostuu työttömyydestä tai osatyöllisyydestä yhä suurempi riski yksilölle päätyä kokonaan työn ulkopuolelle, ainakin piilotyöttömien joukkoon. Tämä kasvattaa viime kädessä kustannuksia yhteiskunnalle eri muodoissa, vaikka se ei minkään yksittäisen hallinnonalan talousarviossa kokonaan näkyisikään. Kyse on siitä, että nyt leikattavat avustukset, tuet ja tukikeinot kohdistuvat tosiasiallisesti paikallisiin yhteisöihin, toimijaverkostoihin ja käytäntöihin. Sellaisia ei varsinaisesti rahalla ”osteta” vaan niiden olemassaoloa osin rahoituksellisesti, mutta myös sisällöllisesti ja arvostuksellisesti vaalitaan ja kehitetään. Mistä löytyvät asiantuntijat, jotka ymmärtävät talouden lisäksi paikallisia ja alueellisia toimintakulttuureja tai hienosti sanottuna ”ekosysteemejä” tästä näkökulmasta?
