Tehy ja Super vaativat eilen julkisuudessa 3,6 prosentin palkankorotuksia yleisen linjan päälle seuraavaksi viideksi vuodeksi. Työntekijäliitot linjasivat, että rahat on saatava valtion varoista. Valtion varat ovat kuitenkin aina veronmaksajien varoja.
En kuitenkaan tarttunut kynään puhuakseni rahasta. Kirjoittamaan innosti Millariikka Rytkösen toinen keskeinen viesti, jonka hän nosti jälleen eilen esiin. Tehyn puheenjohtajan mukaan palkankorotukset ovat ainoa keino houkutella alalle uusia työntekijöitä. Onkohan näin, ja onko pula ihmisistä loppujen lopuksi syy työvoimapulaan?
Tartun ensin jälkimmäiseen kysymykseen. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan tarvitsemme vuoteen 2030 mennessä 230 000 hoitajaa lisää eläköitymiset huomioiden. Ei sellaista määrää uusia hoitajia mistään tule. Tarvitsemme toki lisää opiskelupaikkoja, ja kansainvälisten osaajien pitää päästä nopeammin Suomen sote-työmarkkinoille. Uudet työntekijät eivät ongelmaa kuitenkaan yksin ratkaise.
Se mikä ratkaisee, on uusi tapa ajatella. Hoitajapulan lisäksi meillä on pulaa kohtuullisesta sääntelystä. Tällä hetkellä olemme tilanteessa, jossa laki sallisi erilaisten sote-alan ammattilaisten ja alalle koulutettujen fiksun hyödyntämisen hoivatyössä, mutta AVIt ja Valvira katsovat tietävänsä paremmin. Hoivakotien työvoimapula helpottaisi heti, jos hoiva-avustajia saisi yksityisellä puolella käyttää yhtä paljoin kuin kunnallisella puolella. Mitään järkevää selitystä sille, miksi samat säännöt eivät päde julkiselle ja yksityisille puolelle, en ole koskaan saanut.
Toinen iso ratkaisu on uusi tapa tehdä. Kaikkialla maailmassa palvelualat automatisoituvat ja digitalisaatiota hyödynnetään ihmisten auttamiseksi. Hoito- ja hoivatyössä tarvitaan aina kohtaamista ja läsnäoloa, mutta esimerkiksi digitalisaation täysmääräinen hyödyntäminen esimiestyössä vapauttaa sairaanhoitajia tekemään sitä työtä, jota varten he alalle hakeutuivat. Summa summarum, työt järkevästi järjestämällä ja tolkuttomasta sääntelystä luopumalla nykyiset hoitajat pääsevät paremmin asiakas- ja potilastyöhön.
Mikä sitten houkuttelee ihmisiä alalle? Minun ei tarvitse arvata, tiedän. Olen tehnyt töitä vuosia perushoitajana, sairaanhoitajana ja osastonhoitajana. Työn merkityksellisyys, asiakkaat ja potilaat sekä työyhteisö tekivät työstä mielekkään. Aikaa on toki omista hoitajapäivistäni kulunut, mutta eilen Helsingin Sanomissa Terveystalon Matias Pälve kertoi heidän kilpailuvalttinsa. Tutuilta kuulostivat.
8 kommenttia artikkeliin Työvoimapula − ovatko palkat ainoa ratkaisu?
Arja, helppo olla samaa mieltä. Henkilöstökyselyissä mielekäs työ on tärkeää, sitäkin tärkeämpää on kuitenkin hyvä työyhteisö eli työkaverit…
Hoitajan palkkhaitari on melkoinen. Itsekin voi vaikuttaa lisäämällä osaamista ja hakeutumalla erityistehtäviin. Osa haluaa panostaa perheeseen ja tekee osa-aikaista työtä. Urakehityskin onnistuu viisaalla työnantajalla.
Hei Anne, pahoittelen vastauksen viipymistä.
Tämä on tärkeä näkökulma. Hoitajan ammatissa on mahdollisuus kasvattaa osaamistaan ja kun se vastaa toimintayksikön tarpeita voi työnantaja sen huomioida esimerkiksi henkilökohtaisella lisällä.
Joustot elämäntilanteen mukaan ovat tärkeitä ja yksi vetovoimatekijä hoiva-/hoitoalalla.
Erittäin samaa mieltä kanssasi. Työn merkityksellisyys on iso veto- ja pitovoimatekijä. Mahdollisuus kehittyä,ja tulla palkituksi siitä että kehittää erikoisosaamistaan. Rakennetaan urapolkuja, nostetaan gerontologisen osaamisen vaativuus sille kuuluvaan arvoon. Erikoisosaaminen pitää näkyä palkkassa👍
Hei Ulla,
gerontologinen osaaminen ja sen vahvistaminen on tärkeä asia. Rinnalla haluaisin nostaa myös ikääntyneen, vanhuksen kohtaamisen ja sen arvon nostamisen osana aktiivista arkea.
Otetaan uusi tapa ajatella koko hoivatyötä, hienoa!!. Heitetään hoitajan kaikkitietävä, ylhäältä saneleva asenne ja ollaan rinnallakulkijoita. Tämä vain lisää ammatillisuutta, ei vähennä sitä.
Hei Auli,
kun reilusti mietitään koko palvelu uudelleen ja ajatellaan kotona asuminen hoivakodissa oikein niin saamme paljon hyvää aikaiseksi. Ei tarjota kaikkea kaikille (mitoitus) vaan kaikille sitä mitä tarvitsevat.
Arja Laitinen, kuuntelin tänään Ykkösaamun, jossa olit kommentoimassa hoitajalakkoa yhdessä. Hus:n diagnostiikkajohtajan kanssa. Minäkin voisin luetella monta kokemusta sotealalta, mutta kirjoituksesta tulisi liian pitkä, joten mennäänpä asiaan. Vuoden 2019 hoivakriisi ja vanhustenhuollon tilanne ovat edelleen kirkkaassa muistissa ja en todellakaan toivoisi, että vanhustenhuollon henkilöstöä lähdettäisiin muuttamaan niin, että hoiva-avustajien määrää lähdetään lisäämän ohi hoitajien vanhustenhuollon yksiköissä. Avi Ja Valvira ovat säädökset henkilöstöstä tehneet aiheesta. Oma läheiseni on myös hoivan asiakas ja hänen sairautensa hoitaminen on vaatinut pitkän työn ammattitaitoisilta hoitajilta. Hoiva-avustajat ovat paikallaan yksiköissä, mutta hoitohenkilökuntaa tarvitaan myös vanhustenhuollon yksiköihin, että laadukas hoito toteutuu ja tätä kautta myös vähenee perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kuormitus. Palkkaus on asia, joka täytyy laittaa kuntoon ensin, sen jälkeen tulevat muut asiat, kuten mainitsemasi tapa tehdä työtä. Hoivatyöhön tarvitaan paljon uusia ajatuksia, miten vanhustenhuoltoa esimerkiksi voitaisiin kehittää. Ensimmäisessä asemassa ovat yksiköiden esihenkilöt , joilla täytyy olla vastuun lisäksi myös valtaa toteuttaa uudistuksia. Esihenkilön työtä tulee voida seurata laatumittarilla, että suunta pysyy. Esihenkilöä ei myöskään tule kuormittaa liiallla työmäärällä. Jokaiselle riittäköön 8h yhteen työvuoroon. Esihenkilö tarvitsee myös kilpailukykyisen palkan, koska sillä saadaan oikeita henkilöitä, jotka pysyvät paikoillaan, jaksavat tehdä työtänsä ja motivoituvat siitä. Kukaan ei kiistä sitä meistä alan ammattilaisista, etteikö hoitoala oli hieno ala. Olemme ylpeitä siitä, että olemme voineet tehdä työtä, jolla on ollut merkitystä potilaalle, asiakkalle ja asukkaalle. Merkityksen kokemus luo myös hyvän työyhteisön ja laskee kierroksia kuohuttavina aikoina.
Hei Heidi,
nostat tärkeistä asioita esiin. Olen esimerkiksi johtamisesta aivan samaa mieltä. Esihenkilöillä pitää olla aikaa tehdä johtamistyötä, johtaa sekä henkilöstöään että toimintaa. Toiminnan kehittäminen on myös erittäin tärkeää.
Näen kuitenkin, että mitoituksessa sairaanhoitajien ja lähihoitajien määrä 0,5 on erittäin hyvä ja yli sen menevä henkilöstö voitaisiin täyttää hoiva-avustajilla. Tällöin ammattitutkintopohjaista osaamista on sama määrä kuin 1.10.2020 lain astuessa voimaan. Lisäksi olisi enemmän henkilöstöä joka huolehtii pesemisestä, ruokailussa avustamisessa ja esimerkiksi arjen harrastusten järjestämisestä. Näin sairaanhoitajalle ja lähihoitajille jää enemmän aikaa hoitaa ammattiaan vastaavia hoivan ja hoidon työtehtäviä.
Espoo on näin tehnyt ja sen avoimesti kirjannut omavalvontasuunnitelmiin.