Kesätyöntekijöiden palkkaus on ajankohtaista, ja HALIn työsuhdeneuvonnassa esitetään aiheesta nyt paljon kysymyksiä. Työmarkkinalakimies Minna Elo kirjoittaa aiheesta.

Näinä päivinä HALIn työsuhdeneuvontaan tulee paljon kysymyksiä kesätyöntekijöiden palkkauksesta ja työehdoista. Tässä blogissa käyn kootusti läpi vastauksia esiin nousseisiin kysymyksiin.

Muiden kuin palkkaukseen liittyvien työsuhteen ehtojen osalta kannattaa tutustua ainakin lakiin nuorista työntekijöitä, joka koskee alle 18-vuotiaita työntekijöitä. Kaikki työt eivät ole nuorille lainkaan sallittuja, osa töistä on rajoitetusti sallittuja. Työajan sijoittelu poikkeaa nuorten kohdalla joka tapauksessa muista työntekijöistä. Nuoria työntekijöitä koskevat lait ja asetukset voi katsoa kootusti avin työsuojelun sivuilta.

Työstä maksettava vähimmäispalkka perustuu kesätyöntekijöidenkin kohdalla lain sijasta alakohtaisiin työehtosopimuksiin. HALIn eri työehtosopimuksissa on vaihtelevia määräyksiä harjoittelijoiden ja kesätyöntekijöiden palkasta.

Työehtosopimuksen mukaisista palkoista ja työehdoista erillinen asia on kahden viikon pituinen Tutustu työelämään ja tienaa -harjoittelu koululaisille, jonka ehdoista työehtosopimusosapuolet ovat sopineet erikseen (ks. tarkemmin täältä).

Yksityinen sosiaalipalveluala

Yksityisen sosiaalipalvelualan palkkasopimuksen 4§:ssä on määräykset vähimmäispalkasta harjoittelijoille, kesätyöntekijöille ja poikkeuksellisen yksinkertaiselle työlle. Jokin näistä voi tulla sovellettavaksi kesätyöntekijän kohdalla.

Alaa opiskelevan kanssa voidaan myös kesäksi sopia harjoittelusta, jonka kuluessa hänelle tulee maksaa vähintään 90 prosenttia kyseisen tehtävän ohjepalkkaluokasta. Ohjepalkkaluokalla tarkoitetaan kyseisestä tehtävästä maksettavaa sosiaalipalvelualan G-palkkataulukon alinta G-palkkaluokkaa. Jotta kyseessä olisi harjoittelu, tulee työntekijää ohjata tehtävissään ja työntekijältä ei voi vielä odottaa kovin itsenäistä työskentelyä.

Sosiaalipalvelualalla alle 25-vuotiaan työntekijän kanssa voidaan 15.5.–15.9. välisenä aikana sopia kesätyöpalkasta, jonka suuruus on vähintään 75 prosenttia kyseisen tehtävän ohjepalkkaluokasta. Tätä kesätyöpalkkaa ei voi sopia noudatettavan silloin, jos kesätyöntekijäksi palkattava alle 25-vuotias on ammattitaitoinen sijainen.

Jonkun kesätyöntekijän kohdalla voi tulla sovellettavaksi myös sosiaalipalvelualan palkkasopimuksen 4§:n 4. kohta, jossa on määräys perustöitä yksinkertaisimpien tehtävien palkkauksesta ja palkkauksesta puuttuvan kelpoisuuden tilanteessa. Mikäli työntekijän työtehtävät ovat olennaisesti yksinkertaisempia tai epäitsenäisempiä verrattuna palkkaryhmän normaaleihin perustöihin, voitaisiin työntekijän kanssa sopia palkasta, joka on yhtä G-palkkaluokkaa alle kyseisen palkkaryhmän vähimmäispalkkaluokan. Samoin yhtä G-palkkaluokkaa alle vähimmäispalkkaluokan mukaisesta palkasta voitaisiin sopia silloin, kun työntekijältä puuttuu työn edellyttämä kelpoisuus, eikä hän tästä syystä pysty täysimääräisesti tekemään kaikkia kyseisen palkkaryhmän tehtäviin normaalisti kuuluvia tehtäviä.

Työnantajan tulee molemmissa tilanteissa kirjallisesti esittää perusteet alemman palkkaluokan käytölle keskusteltuaan asiasta ensin luottamusmiehen kanssa. Jos luottamusmiestä ei ole, työnantajan tulee keskustella asiasta työntekijöiden kanssa.

Terveyspalveluala

Terveyspalvelualan työehtosopimuksessa ei ole erikseen määräyksiä esimerkiksi harjoittelijalle tai kesätyöntekijälle maksettavasta palkasta. Terveyspalvelualan palkkasopimuksen 8. kohdassa on kuitenkin määräys puuttuvan koulutuksen vaikutuksesta palkkaan ja tämä kohta voi soveltua kesätyöhön tulevien työntekijöiden kohdalla.

Terveyspalvelualalla vailla tehtävässä vaadittavaa koulutusta olevan työntekijän palkka saa olla enintään 10 prosenttia alempi kuin kyseisen tehtävän vaativuusryhmän vähimmäispalkka. Enintään 10 prosentin vähennyksen tekeminen ei sinänsä välttämättä vaadi, että työntekijän työtehtävät olisivat puuttuvan koulutuksen perusteella yksinkertaisemmat tai epäitsenäisemmät kuin vaativuusryhmän töitä normaalisti tekevällä työntekijällä. Työnantajan harkittavaksi ja työsopimuksella tarkemmin sovittavaksi jää, tehdäänkö vähennys täysimääräisenä, pienempänä vai tehdäänkö sitä lainkaan esimerkiksi opinnoissaan jo pitemmälle edenneen työntekijän kohdalla.

Jos kesäsijaiseksi otetulla työntekijällä on tehtävässä vaadittava koulutus, silloin hänelle tulee lähtökohtaisesti maksaa vähintään normaalia työtehtävän vaativuuden perusteella määräytyvää palkkaa ja lisäksi mahdollisesti henkilökohtaisen palkanosan vuosisidonnaista takuuta. Tehtäväkohtaista erityistekijälisää tulee tietysti myös maksaa, mikäli jokin erityistekijäksi määritelty tehtävä tai lisävastuu työntekijän työhön sisältyy.

Terveyspalvelualan työehtosopimus ei, kuten ei myöskään sosiaalipalvelualan työehtosopimus, sisällä määräyksiä, joiden mukaisesti palkka määräytyy, kun opiskelija saavuttaa tietyn opintopistemäärän. Jos opiskelijalle maksetaan alempaa palkkaa kuin muille samaa työtä tekeville, tulee palkan alennusperusteen olla jokin edellisissä kappaleissa mainituista.

Sosiaalialan järjestöt

Sosiaalialan järjestöjen työehtosopimuksessa on määräys harjoittelijoille, oppisopimusopiskelijoille ja tukityöllistettäville maksettavasta palkasta. Varsinaista kesätyöntekijää koskevaa palkkamääräystä ei sosiaalialan järjestöjen työehtosopimus sisällä. Kesätyöhön otettu voi joskus olla työehtosopimuksen tarkoittama harjoittelija, ja silloin hänen kanssaan voidaan sopia palkasta, joka on työsuhteen alettua enintään kuuden kuukauden ajan vähintään 85 prosenttia kyseisen vaativuusryhmän palkasta. Määräys ei koske tutkintoon (yliopisto, korkeakoulu, amk) tähtäävää harjoittelua.

Työehtosopimus määrittelee vähimmäispalkan

Kaikissa edellä mainituissa palkan vähennysperusteissa on kyse työehtosopimuksessa sovitusta vähimmäispalkasta. Työnantaja voi aina maksaa enemmän palkkaa kuin mikä on vaadittu vähimmäistaso. Palkan taso on luonnollisesti myös neuvottelukysymys, ja siitä sovitaan työsopimuksessa. Tasapuolisen kohtelun velvoite tulee aina huomioida.

Samasta työstä tulee siis lähtökohtaisesti maksaa kaikille samaa työtä tekeville työntekijöille palkkaa samoin perustein, ellei palkkaeroon ole asianmukaista perustetta esimerkiksi tehtävän vaativuuserojen tai henkilökohtaisten pätevyyserojen kautta.