Sosiaali- ja terveyspalvelut sekä sote-alan järjestötoimijat ovat lähivuosina vaikeassa tilanteessa, kun valtion velkaantumista koetetaan saada kuriin palveluja leikkaamalla – samaan aikaan, kun väestömme ikääntyy ja hoivan sekä hoidon tarve kasvaa. Kun jaossa on lähinnä niukkuutta, myös keskusteluilmapiiri kiristyy. Kukin pyrkii suojelemaan omaa tonttiaan, mikä on sinänsä ymmärrettävää, mutta ei edesauta ratkaisujen löytämistä.
Tässä sumuisessa ja varsin monimutkaisessa maisemassa voi syntyä houkutus yksinkertaistaa asioita ja etsiä syyllisiä sieltä, mistä kannattaisi pikemminkin etsiä ratkaisuja, eli yrityksistä ja järjestöistä.
Tikun nokkaan on nostettu esimerkiksi Kela-korvaukset ja työterveyshuolto.
Taloutta ei laiteta kuntoon Kela-korvauksista nipistämällä
Kela-korvauksiin käytetään tänä vuonna alle 100 miljoonaa euroa, josta valtion rahoitusosuus on vain noin 65,5 miljoonaa euroa. Samaan aikaan hyvinvointialueiden varsinaiset toimintamenot lähentelevät jo 30 miljardia euroa. Saataisiinko hyvinvointialueiden talous kuntoon tällä valtion Kela-korvauksiin osoittamalla 65,5 miljoonalla eurolla? En usko.
Valtiolla ei ole keinoja osoittaa määrärahoja suoraan hoitojonojen purkuun, joten rahat uppoaisivat alueiden yleisiin menoihin. Kun rahat ohjataan Kela-korvauksiin, niillä saadaan suoraan vastaanottokäyntejä – ja vieläpä valtiolle varsin edullisella tavalla, koska asiakas itse maksaa suurimman osan käynnistä. Toki Kela-korvausjärjestelmä voisi olla vaikuttavampi, ja sitä on jatkossa syytä kehittää.
Työterveyshuolto on järjestelmämme toimivin osa
Entäpä sitten työterveyshuolto? Se on tällä hetkellä sote-järjestelmämme toimivin osa. Lähes kaksi miljoonaa työikäistä saa terveyspalveluita sen kautta, ja sen kustannukset (jotka ovat noin 4 % terveydenhuollon kokonaismenoista), maksavat työnantajat ja työntekijät. Ei siis valtio, muuten kuin verovähennysten kautta. Verovähennyksiä työnantajat saavat monista muistakin kustannuksista, ja niitä on tarkasteltava omana kokonaisuutenaan.
Jos työterveyshuollon piirissä olevat työikäiset siirtyisivät yhtäkkiä julkisiin terveyspalveluihin, palveluiden saatavuus romahtaisi. Vaihtoehtoinen kuva on, että työnantajat hankkisivat työntekijöilleen työterveysvakuutuksia, jolloin eriarvoisuus vain kasvaisi työtä tekevien kesken. Kumpikaan näistä ei ole kovin houkutteleva skenaario.
Työterveyshuollon parjaamisen sijaan sen roolia tulee vahvistaa. Kyse ei ole vain työikäisten palveluista, vaan siitä, miten pidämme yllä työkykyä niin ihmisten arjessa kuin koko työurien mittakaavassa. Tämä on erityisen tärkeää, koska väestömme ikääntyy hurjaa vauhtia.
On huomattava, että työterveyshuollon lisäksi noin 1,3 miljoonalla suomalaisella on terveysvakuutus, joten itse asiassa terveyskeskusten asiakkaina on enää varsin pieni osa väestöä, mutta silti järjestelmä on vaikeuksissa.
Julkiset palvelut voidaan pelastaa yhteistyöllä
Yksityiset tuottavat yli puolet kaikista lääkärikäynneistä, joten on selvää, että julkisten terveyspalveluiden hoitoon pääsyä ei pystytä ratkaisemaan ilman yksityisen sektorin hallittua mukaanottoa. Yksityiset palveluntuottajat ovat kehittäneet vuosikymmenen varrella tehokkaita ja asiakaslähtöisiä toimintamalleja. Niiden avulla myös julkisten palvelujen tuottavuus voidaan saada nousuun. Esimerkiksi Päijät-Hämeessä Mehiläisen ja Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän yhteisyritys Harjun terveys on purkanut hoitojonot ja tuonut sujuvan digitaalisen asioinnin kaikkien alueen asukkaiden käyttöön.
Nyt on aika alkaa laajasti pohtia, millä keinoin voimme vielä pelastaa julkiset terveyspalvelut Suomessa. Ratkaisuina voivat toimia esimerkiksi erilaisten ammatinharjoittajamallien edistäminen, kustannustehokkaat ulkoistusratkaisut ja jopa työterveyshuollon sairaanhoidon minimitason määrittäminen kaikille työikäisille, jolloin työterveyshuolto ottaisi selkeästi ja nykyistä tasalaatuisemmin kopin piirissään olevien työikäisten terveyspalveluista.
Joka kolmas hyvinvointialueiden työntekijä eläköityy kymmenen vuoden sisään. Monituottajuus ja monikanavarahoitus eivät ole mörköjä, vaan ratkaisuja. Näiden ratkaisujen konkretisoinnilla alkaa olla kiire.
