Ikääntyneiden hyvinvoinnista puhuttaessa huomio kiinnittyy usein hoivaan, palvelujen saatavuuteen ja kustannuksiin. Keskustelu on usein luonteeltaan teknistä: mitä lainsäädäntö sanoo, miten henkilöstömitoitus on muuttunut tai millä tasolla asukkaiden hoitoisuus on. Tämä keskustelu on tärkeää, mutta välillä olisi syytä pysähtyä hyvinvoinnin perusrakenteiden äärelle.
Tuore, ympärivuorokautiseen hoivaan keskittyvä suomalainen väitöskirjatutkimus tunnistaa viisi ikääntyneiden hyvinvoinnin keskeistä elementtiä, joista merkittävin on toiminta ja vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa. Osallisuus, sosiaaliset suhteet ja merkityksellinen tekeminen tukevat toimintakykyä, mielenterveyttä ja elämänlaatua koko ikääntymisen ajan.
Ikääntyneiden hyvinvoinnissa ratkaisevaa ei ole vain hoivan määrä, vaan se, onko arjessa tilaa toiminnalle, kohtaamisille ja merkitykselliselle vuorovaikutukselle.
Ennaltaehkäisy on ihmisten ja järjestelmän kannalta ratkaisevaa
Hyvinvointialueilla on velvollisuus edistää koko ikääntyneen väestön hyvinvointia, osallisuutta ja toimintakykyä, ennaltaehkäisevästi. Tämä tarkoittaa käytännössä neuvontaa ja ohjausta, matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja, avointa ryhmätoimintaa sekä järjestö- ja vapaaehtoistoiminnan tukemista. Tavoitteena on ehkäistä yksinäisyyttä, syrjäytymistä ja toimintakyvyn heikkenemistä kaikkien ikäihmisten osalta.
Kun ikääntynyt on sosiaalihuollon asiakas, esimerkiksi kotihoidossa, hänen palvelunsa perustuvat palvelutarpeen arvioon. Tällöinkin lainsäädäntö edellyttää, että palvelut tukevat toimintakykyä, osallisuutta ja sosiaalisia suhteita.
Päivätoiminta on hyvä esimerkki sosiaalisia suhteita ja osallisuutta vahvistavasta toiminnasta. Kun avoin toiminta tai kohtaamispaikat vähenevät, vaikutukset näkyvät väistämättä ikääntyneiden kasvavana palvelutarpeena. Usein viiveellä, mutta sitäkin raskaampina ja kalliimpina.
Avoin toiminta ja matalan kynnyksen kohtaamispaikat eivät ole mukava lisä, vaan osa laadukkaita ja lainmukaisia palveluita.
Yhtä lailla voidaan tarkastella sosiaalista kuntoutusta, omaishoidon tukea ja kotihoidon kokonaisuutta. Näiden palvelujen tulee tukea arjen hallintaa ja merkityksellistä elämää, ei pelkästään selviytymistä.
Myöskään ympärivuorokautiseen hoivaan siirtyminen ei kavenna ikääntyneen oikeuksia elämänlaatuun, osallisuuteen tai ihmissuhteisiin. Päinvastoin hoidon tulee edistää merkityksellistä arkea myös silloin, kun ihminen ei enää selviydy ilman jatkuvaa apua. Osallistava toiminta, ulkoilu ja omaisyhteistyö eivät ole hoivayksiköissä vapaaehtoista lisätyötä, vaan ne ovat osa laadukasta ja lakiin perustuvaa hoitoa ja hoivaa, josta palveluiden toteuttaja vastaa.
Vastuu ikääntyneiden hyvinvoinnista on yhteinen
Ikääntyneiden hyvinvointi rakentuu monen eri toimijan yhteistyöstä. Kokonaisuus ei synny sattumalta, vaan hyvinvointialueiden päätöksillä, rakenteilla ja johdonmukaisella ohjauksella.
Hyvinvointialue päättää resursseista, rakenteista ja siitä, miten toiminta ja vuorovaikutus huomioidaan osana palvelujärjestelmää. Palvelun toteuttajat vastaavat hoivan ja arjen sisällöstä erityisesti ympärivuorokautisessa hoidossa. Järjestöillä on puolestaan keskeinen rooli koko ikääntyneen väestön hyvinvoinnin tukemisessa matalan kynnyksen toimintojen, vertaistuen, vapaaehtoistoiminnan ja yhteisöllisyyttä tukevan toiminnan toteuttajina.
Kyse ei ole vastuun siirtämisestä, vaan työnjaosta. Jos jokin lenkki heikkenee, seuraukset näkyvät nopeasti ikääntyneiden arjessa ja viiveellä koko palvelujärjestelmässä.
Katse takaisin peruskysymykseen
Kun hyvinvointialueilla tarkastellaan palvelurakenteita ja resursseja, on tärkeää pysähtyä pohtimaan, miten hyvinvoinnin perusedellytykset turvataan myös jatkossa. Jos hyvinvointialueilla karsitaan ennaltaehkäisyä ja hyvinvointia tukevaa toimintaa ja palveluita ja keskitytään lyhyen aikavälin säästöihin, puretaan juuri ne rakenteet, jotka ylläpitävät toimintakykyä ja ehkäisevät raskaampien ja kalliimpien palvelujen tarvetta.
Ikääntyneiden hyvinvointi ei synny yksin hoivatoimenpiteistä, vaan se saa voimansa kanssakäymisestä muiden ihmisten kanssa. Tutkimus ja lainsäädäntö korostavat toiminnan, osallisuuden ja vuorovaikutuksen merkitystä koko ikääntymisen ajan. Toivon, että hyvinvointialueet tekevät tämän todeksi yhdessä yritysten ja järjestöjen kanssa.
Mitä laki velvoittaa ikääntyneiden toiminnan ja osallisuuden osalta?
- Kaikki ikääntyneet (ei asiakkuutta):
Hyvinvointialueen on edistettävä ikääntyneen väestön hyvinvointia, osallisuutta ja toimintakykyä ennaltaehkäisevästi. Neuvonta, avoin toiminta, kohtaamispaikat sekä järjestöyhteistyö eivät edellytä asiakkuutta. - Sosiaalihuollon asiakkaat (esim. kotihoito):
Palvelujen tulee perustua palvelutarpeen arvioon, mutta niiden sisällön on tuettava sosiaalisia suhteita, osallisuutta ja arjen hallintaa. Päivätoiminta ja sosiaalinen kuntoutus ovat keskeisiä keinoja tämän toteuttamiseksi. - Ympärivuorokautisessa hoivassa asuvat asiakkaat:
Hoidon on edistettävä elämänlaatua, merkityksellistä arkea ja ihmissuhteita. Ryhmätoiminta, viriketoiminta, ulkoilu ja omaisyhteistyö ovat osa hoidon laatua – eivät vapaaehtoisia lisäpalveluja.
