Finnwatch on julkaissut sosiaali- ja terveysalan yritysten verovastuullisuutta käsittelevän raportin. Raportti käsittää Suomen kuusi suurinta sote-alan yritystä. Raportista käy ilmi, ettei yksikään selvityksen kohteena olleista yrityksistä tee aggressiivista verosuunnittelua.
Finnwatch kritisoi kuitenkin raportissaan sitä, että yritykset mahdollistavat lääkäreiden ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten toimimisen ammatinharjoittajina. Tämän tulkitseminen heikkoudeksi verovastuun kannalta oikoo mutkia liikaa. On tavanomaista, että terveyspalveluyritykset ostavat lääkäreiden työpanoksen toiminimiyrittäjinä tai oman osakeyhtiönsä kautta toimivilta lääkäreiltä sen sijaan, että työntekijät palkattaisiin työsuhteeseen, ja toimintamallin käyttö perustuu muihin kuin verotuksellisiin tarpeisiin.
Ensinnäkin on sanottava ääneen ilmiselvä tosiasia: tämä on laillista ja yleistä myös muilla toimialoilla kuin terveyspalvelualalla. Ammatinharjoittajuus tarkoittaa sitä, että lääkäri tai muu ammattilainen laskuttaa ainoastaan suoritteiden eli asiakaskäyntien perusteella ja ottaa silloin itse riskin siitä, onko hänellä asiakkaita ja tuloja ylipäätään. Tämä säästää yhteiskunnan sote-kustannuksia kokonaisuudessaan. Ammatinharjoittajuuden avulla erikoisasiantuntijoiden palvelujen saatavuutta parannetaan myös sijainneissa, joissa sitä muuten voisi olla vaikeaa järjestää, ja samalla työ on ammattilaisille itselleen monipuolisempaa ja mielekkäämpää.
Raportissa huomiota kiinnittää tapa niputtaa yhteen toiminimiyrittäjät ja oman osakeyhtiönsä kautta toimivat ammatinharjoittajat. Merkittävä osa ammatinharjoittajista on sote-alalla nimenomaan toiminimiyrittäjiä, joille pääoman kerryttäminen tai osinkojen maksaminen ei ole mahdollisia. On epäselvää, miten Finnwatchin tähän liittyvää kysymystä on tulkittu.
Finnwatch toteaa, että jatkossa on mahdollista, että ammatinharjoittajana toimiminen yleistyy myös julkisella sektorilla. Raportissa viitataan kokeiluihin, joissa hyvinvointialueet ostavat terveysasemille lääkäripalveluita suoraan yksityisiltä ammatinharjoittajilta. Ensimmäinen tällainen kokeilu käynnistyi Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella, jossa kokeilun tarkoituksena on parantaa asiakkaan hoidon jatkuvuutta ja toisaalta tarjota kokeneelle lääkärille laaja vapaus toteuttaa työtään. Onkin syytä ihmetellä, miksi ammatinharjoittajuutta ja pienyrittäjiltä palveluiden ostamista julkisissa terveyspalveluissa pidettäisiin ei-toivottavana.
Keskustelu verotuksen kehittämisestä on kuitenkin tervetullutta. Osinkoverotus ei ole täysin optimaalinen etenkään uusien yritysten näkökulmasta. Osinkotuloja ei kerrytetä pelkästään yhtiörakenteella, vaan pohjalla pitää olla aidosti liiketoiminnan kasvattamista. Kehittämisen näkökulmasta erityistä huomiota tulisi kiinnittää yrittäjyyteen ja kasvuun kannustamiseen.
Arvonlisäveron liittäminen verovastuuseen on harhaanjohtavaa
Finnwatch on pisteytyksessään sakottanut joitakin yrityksiä arvonlisäveroon liittyvistä oikaisu- ja oikeusprosesseista – myös keskeneräisistä. On syytä huomata, että suhteessa toimialan volyymiin vero-oikeudellisia riitoja on erittäin vähän ja yritysten oikaisupyynnöt voivat hyvinkin osoittautua perustelluiksi. Arvonlisäverotuksen liittäminen verovastuuseen on kokonaisuudessaan harhaanjohtavaa, sillä kyse on välillisestä kulutusverosta, jonka kustannuksen kantaa lopullinen kuluttaja, eikä yrityksillä ole siihen liittyen mitään voitettavaa.
Sote-palvelut on säädetty arvonlisäverottomiksi, mikä toisaalta johtaa siihen, että sote-yritykset eivät voi vähentää esimerkiksi miljoonan euron hoitolaiteinvestointiin päälle tulevaa 255 000 euron alv-osuutta myyntiensä alv:stä, kuten useimmilla muilla toimialoilla. Julkinen talous hyötyy tästä yksityisen kantamasta piilevästä alv-osuudesta selvästi.
Sosiaali- ja terveydenhuollon kaltaisilla toimialoilla, joissa on erityisiä säädöksiä arvonlisäverottomuudesta, on hyvin tavanomaista, että näitä tulkintoja täsmennetään tarvittaessa oikeuskäytännössä. Verotarkastukset puolestaan ovat säännönmukainen verottajan käyttämä työkalu. Nämä eivät siis todista verovastuun pakoilusta, vaan pikemminkin siitä, että toimialalla huomioidaan tarkasti kehittyvät ohjeet ja ratkaisut.
Toimintaympäristön ennakoitavuus on merkittävä osa verovastuuta
Moni sote-yritys tuottaa julkisia palveluja, joten on hyvä ja ymmärrettävä asia, että yritysten vastuullisuutta seurataan tiiviisti.
Yksityisen sote-alan toimijat ovat merkittäviä veronmaksajia. Vuonna 2024 yksityisen hyvinvointialan verojalanjälki vuonna 2024 oli yli 4,2 miljardia euroa. Yhteisöveroa ala maksoi 188 miljoonaa euroa vuonna 2024. Lisäksi piilevä arvonlisävero, jota käsittelin edellisessä kappaleessa, lisää pottia. Kyse ei ole myöskään vain veroeuroista: toimiala investoi satoja miljoonia euroja Suomeen vuosittain.
Yksityisistä sosiaali- ja terveyspalveluista suurin osa tapahtuu julkisen palvelunjärjestäjän kilpailuttamilla markkinoilla. Palvelujen hinnat määräytyvät tiukkojen tarjouskilpailujen kautta ja tuottajat kantavat merkittävää riskiä järjestelmän toimivuuden sekä kysynnän vaihteluista. Palvelutuotanto tapahtuu jo lähtökohtaisesti laajan viranomaisvalvonnan, raportointi- ja vastuullisuusvelvoitteiden sekä sopimusteknisen ohjauksen alla.
Lainsäädäntö ja verottajan linjaukset eivät kuitenkaan usein ole selkeitä ja ennakoitavia. Tällä hetkellä haasteita on muun muassa arvonlisäverotuksessa. Tämä on ongelmallista sekä toimijoiden että koko yhteiskuntamme kannalta. Finnwatch on oikeassa kiinnittäessään huomiota Verohallinnon ennakollisiin keskusteluihin ja tulkintalinjojen selvään viestimiseen. Verovastuullisuuden arvioinnissa tulisikin jatkossa ottaa huomioon myös yritysten aktiivisuus tulkinnanvaraisten kysymysten ennakollisessa selvittämisessä.
Finnwatchin raportti osoittaa joka tapauksessa, että sote-yritykset kantavat vastuunsa myös veroasioissa mallikkaasti.
*) Ympäristöverojen ja piilevän arvonlisäveron osalta luvut ovat vuodelta 2023
