Keski-Euroopasta katsellessa suomalainen politiikka näyttää joskus kovin kummalliselta. Suomalaisten väitetään olevan EU-direktiivien noudattamisessa paavillisempia kuin paavi itse, mutta todellisuudessa tämä ei useinkaan pidä paikkaansa.

Viimeisin esimerkki on helmikuussa eduskunnassa hyväksytyn niin kutsutun EU:n potilasdirektiivin korjattu toimeenpano. Sen saattaminen EU-komission tarkoittamaan muotoon otti Suomessa kaksitoista vuotta. Komissio antoi kaikkia jäsenmaita velvoittavan potilasdirektiivin vuonna 2011.

Suomalaisessa politiikassa ja hallintokulttuurissa näyttää näin Brysselistä katsoen olevan erikoinen perusajatus: EU:n takaamia vapauksia kyllä periaatteessa kannatetaan, mutta samalla osa päätöksentekijöistä tekee kaikkensa estääkseen suomalaisia niitä hyödyntämästä.

Potilasdirektiivin ohella vastaavia esimerkkejä on ollut kädenvääntö suomalaisten oikeudesta tilata alkoholituotteita ulkomailta, käytettyjen tuontiautojen verotus sekä kuntien omistamien liikelaitosten toiminta kilpailluilla markkinoilla. Kaikissa näissä tapauksissa EU on joutunut vakavasti puuttumaan siihen tapaan, jolla sitovaa EU-lainsäädäntöä on yritetty Suomessa vesittää.

Suomessa potilasdirektiivin soveltamisesta säädettiin lailla ensimmäisen kerran vuonna 2014. Tällöin ulkomailla tapahtuvan hoidon kustannuksista määrättiin korvattavaksi vain sairausvakuutuslain mukaisen Kela-korvaus eli sama suhteellisen pieni määrä, jonka suomalainen potilas saa hakeutuessaan Suomessa yksityiselle terveydenhoitopalvelujen tuottajalle.

Direktiivien toimeenpanoa valvovan Euroopan komission mukaan tämä ei kuitenkaan riittänyt ja se käynnisti Suomea vastaan rikkomusmenettelyprosessin. Komission mukaan suomalaisen hakeutuessa hoitoon joko yksityiselle tai julkiselle puolelle toisessa EU-maassa, Suomen tulee korvata tämä samalla tasolla kuin se olisi korvannut vastaavan hoidon Suomen julkisessa terveydenhuollossa.

Komission rikkomusmenettely keskeytyi vuonna 2016, jolloin komissiossa päätettiin odottaa Suomen meneillään olevaa sote-uudistusta ja sen mukanaan tuomia lainsäädännön muutoksia.

Eduskunta sai viimein 9. helmikuuta 2023 hyväksyttyä potilasdirektiivin korjatun toimeenpanon. Lähes yhdeksän vuotta sen jälkeen, kun asiasta säädettiin eduskunnassa ensimmäisen kerran.

Potilasdirektiivi nostaa hoidon tasoa kaikkialla EU:ssa

Potilasdirektiivi syntyi vastauksena tarpeeseen saada yhtäläinen pääsy terveyspalveluihin kaikkialla EU:ssa. Tavoitteena oli, että jokaisen EU:n kansalaisen pitäisi saada samanlaatuista hoitoa asuinmaasta riippumatta.

EU:n rajat ylittävän terveydenhuollon tavoitteena ei ole yksinomaan hyödyttää potilaita, vaan sen tarkoitus on myös edistää terveydenhuollon yhdenmukaistamista kaikkialla EU:ssa. Samalla se kannustaa terveydenhuollon tarjoajien välistä yhteistyötä sekä tukee lääketieteellisen tiedon ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa.

Potilasdirektiivin oikea toimeenpano yhdistettynä Suomen kansalliseen järjestelmään toi mukanaan ristiriitaisen tilanteen. Suomen valtio maksaa julkisen terveydenhoidon kulujen mukaisen korvauksen, jos suomalainen hakeutuu terveydenhoitoon toiseen EU- tai ETA-maahan. Myös silloin, kun tämä hoito haetaan yksityiseltä palveluntuottajalta, kuten suomalaiselta yksityiseltä palveluntuottajalta, jolla on toimipiste toisessa EU-maassa. Jos suomalainen kuitenkin hakeutuu samalle yksityiselle palveluntuottajalle Suomessa, hän saa käynnistä vain hyvin pienen Kela-korvauksen ja maksaa valtaosan käynnistä itse.  

Vertailun vuoksi, käytäntö kuulostaa samanlaiselta kummallisuudelta kuin se, että halutessaan myydä paikallisesti Suomessa valmistettua olutta etämyyntinä turkulaisella asiakkaalle, tamperelainen panimo joutuu kuljettamaan valmistamansa alkoholituotteet ensin rajan yli Viroon. Sieltä suomalaistuotteet myydään suomalaisille kuluttajille virolaisen yhteistyökumppanin verkkokaupan kautta.[i] Tämä johtuu siitä, että lain mukaan etämyynti Suomen sisällä ei ole sallittua mutta myynti ulkomailta on mahdollista.

Rajat ylittävään terveydenhoitoon liittyy myös haasteita

Potilasdirektiivin myötä potilaat voivat myös hyötyä lyhyemmistä odotusajoista, laadukkaammasta hoidosta tai alhaisemmista kustannuksista kuin mitä he saisivat kotimaassa. Lisäksi potilailla on vapaus valita terveydenhuollon tarjoaja, mikä voi puolestaan edistää kilpailua ja parantaa hoidon laatua.

Toisaalta potilaiden liikkuvuuteen voi liittyä myös ongelmia. Näitä ovat kielimuuri, erilaiset lääkemääräyskäytännöt tai hoitokulttuuriin liittyvät eroavaisuudet, jotka voivat johtaa väärinkäsityksiin.

Laajemmassa mittakaavassa on myös pelätty, että potilaiden liikkuvuus vaikuttaisi haitallisesti sekä kotimaan että vastaanottavan maan terveydenhuoltojärjestelmiin. Huolet direktiivin haittapuolista on otettu huomioon, sillä direktiivi sallii sen, että valtiot eivät ota vastaan potilaita, joiden hoito ylittää maan terveydenhuollon kapasiteetin. Lisäksi valtiot voivat olla myöntämättä hoitoihin korvauksia, mikäli uhkana on, että kotimaan kapasiteetti jää liialle vajaakäytölle.


[i] https://www.talouselama.fi/uutiset/te/fc2da335-0aef-48d3-9d6b-d2609ade087c?ref=ampparit:3fc4